Muistatteko, kun blogeissa kiersi Epäsuositut mielipiteeni -postauksia, joissa bloggaajat kertoivat vähän erikoisemmista mielipiteistään, joihin harvemmin saa vastakaikua tai joita voidaan jopa ylenkatsoa. En tuolloin ollut oikein keksiä mitään omia mielipiteitä, jotka nyt olisivat jotenkin sanottavan erikoisia. Vasta nyt onnistuin keräämään listaa, mikä on ehkä ainakin hiukan tavanomaisesta poikkeava.
Halaaminen on usein kiusallista
Olen perin juurin satakuntalainen ja minusta liiallinen läheisyys varsinkin vähänkään tuntemattomampien ihmisten kanssa on kiusallista. Yleensä yritän välttää halailua varsinkin, jos toinenkaan ei ole mikään superhalailija. Tai jos tähän yhtälöön vielä lisätään poskipusuja, niin et tiedä enää ollenkaan mitä minun odotetaan tekevän. Yksi pusu vai pusut molemmille poskille? Minusta olisi kiva jos jättäisimme vieraat tavat kulttuureihin, joihin ne kuuluvat ja itse tekisimme sen, mikä kuuluu meidän kulttuuriimme eli jurottaisimme vain keskenämme mahdollisimman kaukana toisistamme. Mutta jos olet halailijatuttavani ja luet tätä, niin minua SAA tulla halamaan varsinkin, jos tekee sen reippaan rempseästi niin, ettei minun tarvitse arpoa, halatako vai ei 😀
Skam on vähän tylsä
Olen puhunut tästä ennenkin ja Facebookissakin kerran avauduin kummallisista tuntemuksistani. Odotin sarjalta niiin paljon – jengihän tekee jotain pyhiinvaellusmatkoja Osloon ja itkee kuin viimeistä päivää, kun katsovat vikan jakson. Katsoin vielä kesällä sarjaa ja pääsin jo Isakin kauteen, mutta sitten se pienikin kiinnostus taas lopahti. Ja sinnekin asti katsoin vain, koska ei tuntunut olevan oikein mitään muutakaan katsottavaa. Kälyni yritti ehdottaa, josko olen liian vanha (!) Skamin imuun, mutta tämä torpattiin Facebook-seinälläni nopeasti. Fanien joukossa on kolme- ja nelikymppisiäkin siinä missä nuorempia. Minua vaivaa ehkä eniten sarjan hidastempoisuus. Kaipaan selkeästi enemmän koukkuja ja toimintaa.
En halua toista lasta
Kerroin tästä tunteestani tytön syntymän jälkeen ja monet tuntuivat tietävän, että muutan mieltäni hyvin piankin. Päinvastoin, tunne siitä, että olemme kolmihenkinen perhe loppuun asti, on vain kasvanut. Myös Jaakko on samoilla linjoilla kanssani. Tähän vaikuttaa ehkä eniten kohtaamamme vaikeudet raskaus-, vauva- ja pikkulapsiaikana. Voisin hyvin olla vaikka viiden lapsen vanhempi viisikymppisenä. Mutta en nyt – ja se on hankalampi kuvio toteuttaa 🙂 raskaus- ja pikkulapsiaika on toki myöhemmin katsottuna hyvin lyhyt aika ihmisen elämässä, muttemme kumpikaan koe, että meillä olisi voimavaroja lähteä siihen rumbaan. Olisimme varmasti ihan eri linjoilla, jos raskauteni ja ajat lapsen syntymän jälkeen olisivat olleet helpompia, mutta ne olivat kaikkea muuta.
En halua matkustaa Australiaan
Tätäkin aihetta olen sivunnut ennenkin, mutta koska about jokainen ihminen haluaisi matkustaa Australiaan paitsi minä, tämä sopii minusta hyvin listalle. Viimeksi kun kerroin, että pelkään kauhukseni hämähäkkejä enkä voisi siksi matkustaa tuohon maanosaan, jotkut kommentoijat olivat sitä mieltä, että araknofobinenkin voi hyvin matkustaa tuohon kauniiseen ja mukavien ihmisten täyttämään maahan. Olen kuitenkin nähnyt ihan liian monta videota jättiläismäisistä hämähäkeistä australialaisautoissa ja -kodeissa, että koskaan edes harkitsisin matkustamista. Myös maassa vierailleet ja asuneet ystäväni ovat kertoneet, ettei inhoilta otuksilta voi Australiassa välttyä. Huhhui, jos joku ihmettelee tätä mielipidettäni, hän ei tiedä pahanlaatuisesta ja elämää rajoittavasta araknofobiasta mitään.
En pidä purkasta / purkkaa syövistä ihmisistä
Niin ikään tästä olen joskus varmasti maininnut. Minua inhottaa purukumi ajatuksena – se, että inhottavaa kumikönttiä veulataan suussa ja hampaissa. Aivan erityisesti inhoan spearmint-purkan hajua. Jos näen jonkun syövän purkkaa, siirryn automaattisesti kauemmas. Tai jos lounasseuralaiseni jättää purkkansa lautasenreunalle/pöydälle, saan melkein hepulin. Tai voi luoja, jos vahingossa kosken jonkun random-ihmisen tuolin alle kiinnittämää purkkaa… Saatan joskus harvoin syödä itse purkkaa, mutta vain ja ainoastaan sitruunapurkkaa. Jos joku saarnaa minulle purkan hyödyistä, voin aina kertoa, että hammaslääkärini on kieltänyt minulta purkansyönnin pahan eroosion vuoksi.
Ripsipidennykset näyttävät yleensä naurettavilta
Olen ihan viime aikoina herännyt ajatukseen, kuinka typeriltä sellaiset luonnottomat lehmänripset näyttävät. Siis mikä on volyymiripsien pointti? Tehdä mahdollisimman pitkät ja paksut pidennykset, jotka melkein painavat kantajansa silmäluomet kiinni ja tekevät vanhentavat varjot hänen silmänalusilleen? En ymmärrä sellaisten suosiota. Ripsipidennykset sinänsä ymmärrän, ottaisin sellaiset itsekin, jos en olisi pahasti allerginen. Mutta ottaisin ehdottomasti sellaiset, joita harjaantumaton silmä ei edes tajuaisi pidennyksiksi. En ihan hiffaa, miksi joku haluaa näyttää silminnähden muoviselta kilometrin päähän. Ymmärrän kaikenlaisen ulkonäön parantelun pistoksista ja silikonista kaikenlaisiin pidennyksiin, mutta vain siinä tapauksessa, että parantelu on tehty mahdollisimman luonnollisesti.
Hermostun tippikulttuurista
Tietysti ymmärrän, miksi juomarahaa annetaa, muttei se estä minua toisinaan hermostumasta siitä. Se on jotenkin hirvittävän epäloogista ja hankalaa. Joudut aina pähkäilemään missä tippiä nyt kuuluukaan antaa ja kuinka paljon. Olen oikeasti ollut joskus melkein paniikissa, kun yritin arpoa, pitääkö jättifirman palkkaamalle autonkuljettajalle antaa tippiä, kun hän vei minut New Yorkissa lentokentältä hotellille. Jenkeissä kun ilmeisesti ihan joka käänteessä pitäisi tipata ja on tosi epäkunnoittavaa olla tarjoamatta juomarahaa. Pohdintani oli sikäli turhaa, ettei laukussani ollut ainuttakaan dollaria. Mistä pääsen seuraavaan tippiongelmaani: olen parantumattoman hajamielinen ja unohdan aina ottaa pientä käteistä mukaan matkalle. Myös euromaissa. Lukemattomia kertoja olen hikoillut hotelleissa seuratessani laukkujani kantavia ihmisiä, joita en pysty tippaamaan, koska minulla ei ole euronpyörylää mukanani. Tämän kaiken lisäksi olen jotenkin tosi kömpelö tipin kanssa, tai ainakin minusta tuntuu siltä. Harmi, ettei edesmennyt ukkini ehtinyt opettaa minulle hänen tapaansa kätellä ihmistä täysin rennosti ja sujauttaa tälle samalla seteliä kouraan 😀
Jakaako joku (outoja) tunteitani?
Kyllä vain, Skam oli oikeastaan ihan sairaan tylsä ja aiheutti kamalan ikäkriisin (olen 32v) 😂 Siis ne käsittämättömän pitkät, alati toistuvat hiljaiset tuijottamis kohtaukset, viestien näpyttelyt joissa kaikista ei edes tullut tekstityksiä, ne olivat vaan niin pitkästyttäviä!
Samaa mieltä olen myös noista ripsistä. En tajua miksi joku haluaa silmistään niin raskaan näköiset..
Hyviä kommentteja. Minulla on 15 kuukauden ikäinen tyttö, ja vaikka meillä raskaus -ja vauva-aika olivat helppoja (omasta mielestäni), niin siltikin tuntuu myös, että en halua lisää lapsia ja että meille kolmenhengen perhe on myös se paras vaihtoehto.
Samaistuin tuohon tippikulttuuri kommenttiin myös. Vaikka asunkin Englannissa ja olen tottunut ravintoloissa tippaamaan (onneksi usein tipin voi lisätä vaan laskun päälle ja maksaa kortilla), niin juuri paikoissa, missä pitäisi maksaa käteisellä, on aina tuskanhiki päällä. Jotenkin ei ole sitä käteistä ikinä ja jos on, niin tulee jotenkin vaivautunut olo jos se pitää suoraan jollekin antaa, eikä vaan jättää johonkin.
Monista kommenteista olen samaa mieltä. Halaaminen on minullekin hankalaa ja mieluummin tosiaan jurottaisin kahden metrin etäisyydellä. Hyvästellessä olisi parasta jos vain voisi vilkuttaa ja kävellä sen jälkeen tiehensä.
Mielipiteesi lapsiluvusta puolestaan on sellainen, johon minulla taitaa olla epäsuosittu vastamielipide. En välillä oikein ymmärrä sitä, miksi ihmiset kuvittelevat raskauksien ja lasten olevan yksi yhteen? Ensimmäinen raskaus voi olla helppo ja toinen vaikea, tai toisinpäin. Ei voi etukäteen tietää. Ensimmäinen lapsi mullistaa elämän ja arjen, toinen syntyy jo valmiimpaan perheeseen ja vanhemmille jotka ovat jo kasvaneet äidin ja isän rooliin, eivätkä järkyty enää muutoksista samalla tavalla kuin esikoisen tullessa. No, mutta tämä siis oma epäsuosittu mielipiteeni.
Harvoin kommentoin kenenkään blogia, mutta nyt osuit ajankohtaiseen aiheeseen. Meillä on pian kaksi vuotta täyttävä tyttö, ja törmätään usein uteluihin toisesta lapsesta. Ollaan miehemme kanssa päätetty, ettei toista ole tulossa. Asia on kuitenkin jatkuvasti mielessä, kun lähipiirissä monella toinen lapsi on jo syntynyt /on tulossa. Meidän vauva-arki oli myös kaukana ruusuisesta, ja koliikkista vauvaa kanniskellessa tuli monesti mietittyä mihin tuli ryhdyttyä. Lapsen vanhetessa moni asia kuitenkin helpottuu, ja ajatus vauva-arjesta toistamiseen, ei innosta. Olemme kummatkin miehemme kanssa niin mukavuudenhaluisia, että yksi lapsi saa riittää 😀 Mutta sinänsä jännnä miten moni tuttu kuitenkin automaattisesti ryhtyy vauvarumbaan uudestaan. Hauska kuulla, että joku muu on samaa mieltä kuin me.
Oon lisäksi ihan samaa mieltä Skamista; aivan yliarvostettu!
Allekirjoitan monet mielipiteet, jopa ton halailun vaikka pohjalaislappalaisena oon juurikin niitä ahdistavia, jotka saattaa halata puolituttua innoissaan tai ainakin empaattisena laittaa esim. käden olkapäälle tms, sori siis siitä 😉 Itselläni ei lapsia vielä ainakaan ole, mutta en pitäisi ollenkaan mahdottomana yhden lapsen perhettä, jos sellaisia joskus suodaan… kiva blogi kuten siskollaskin!
Moneen asiaan yhdyn tällä listalla, mutta toi Australia osui ja upposi! Vaikka olisi kuinka hienoa nähdä sekin paikka, mutta ötökät ja varsinkin hämähäkit pitävät mut kyllä kaukana tuosta maasta.