Kun seksuaalisen ahdistelun ongelman laajuutta esiin nostanut kampanja viime viikolla alkoi, olin heti mukana ja kirjoitin nuo sanat some-kanaviini: me too. Tietysti olin kokenut elämässäni ahdistelua. Luin kauhulla muiden kertomuksia kokemastaan ahdistelusta, mutta päätin antaa muiden kirjoittaa. Omat haavani ovat kai liian syviä, jotta voisin niistä julkisesti kertoa. Kunnes somessa alkoi näkyä, jotain mitä en (ehkä naiiviuttani) osannut odottaa: naisten kirjoituksia, joissa koko kampanjan tarpeellisuus kyseenalaistettiin. Oli pakko sanoa jotain.
Kampanja oli ja on onnistunut. Se sai takuulla monet miehetkin heräämään siihen maailmaan, missä me naiset olemme aina eläneet. Harmittaa siksi, että huomioni kiinnittyi niin vahvasti niihin harvoihin (kuitenkin näennäisen asiallisiin) kirjoituksiin, jotka jollain tavoin kyseenalaistivat kampanjan. Siinä kun ei ole kysymys ainoastaan seksuaalisesta ahdistelusta ja sen eri tasoista vaan yhteiskunnan valtarakenteista, joiden vuoksi suuri osa ahdistelusta on olemassa. Ja niiden rakenteiden vähättely on suoraan saatanasta. Siksi, niin perseestä kuin miesten kokema seksuaalinen ahdistelu onkin, miesten kokema seksuaalinen ahdistelu ei nyt kuulu tämän kampanjan piiriin. Sille voidaan perustaa oma kampanja, mutta se ei ole nyt tämä kampanja.
En ymmärrä, kuinka joku tässä maailmassa elävä nainen voi vähätellä sitä tosiasiaa, että sukupuoltamme on poljettu koko olemassaolomme ajan ja että pakotettu asemamme miehen kylkiluuna on oikeuttanut sortoon, joka näyttäytyy niin monin tavoin, edelleen. Myös ahdisteluna, alistamisena. Ja jos näiden patriarkaalisten valtarakenteiden olemassaoloa ei ole huomannut, ei vain ole yksinkertaisesti käyttänyt niin hanakasti aivosolujaan kuin ehkä kannattaisi.
Sitäkään en ymmärrä, miksi me too -kampanjaan osallistuminen voisi millään tavoin loukata naista, jonka koskemattomuutta on loukattu poikkeuksellisen rajusti, väkivaltaisesti. Vaikka oma kokemukseni ahdistelusta on lievempää kuin naisen, joka on raiskattu ja sen jälkeen tapettu, nuo kaksi sanaa minun suustani, me too, ovat paitsi osoitus siitä, että jollakin tavalla minäkin olen kokenut häirintää, myös solidaarisuuden osoitus. Että olemme tässä yhdessä naisina, yhtenä rintamana taistelemassa tätä paskaa vastaan.
Miesten suunnalta kuuluvia soraääniä nyt en jaksa edes päivitellä. Välillä tuntuu, ettei valkoisella heteromiehellä pitäisi olla mitään sanottavaa mistään, vaikkei tämäkään nyt ole kauhean ylevä tai rakentava mielipide. Nuo reppanat vain toisinaan ovat siinä kaikessa sokaisevassa etuoikeudessaan niin autuaan tietämättömiä, mitä maailmassa tapahtuu. Sanoin omalle valkoiselle heteromiehelleni, että jokainen nainen on kokenut seksuaalista ahdistelua. Ei kai nyt sentään ihan jokainen, hän kysyi ymmällään. Kyllä, ihan jokainen. Jokainen mies ei ole ahdistelija, mutta jokainen nainen on ahdisteltu. Tavalla tai toisella.
Juuri näin 🙏🏻 Toivotaan, että kampanjan myötä asia nousee esille yhä enemmän myös työpaikoilla jne. ja johtaa oikeasti myös tekoihin.
Pakko myös kommentoida, että tykkään lukea blogiasi, paitsi sen takia, että ajatusmaailmat kohtaavat aika hyvin, mutta ennen kaikkea koska kirjoitat niin hyvin tärkeistä asioista! Olisi mahtavaa lukea juttujasi enemmänkin 🙂
Niin hyvä kirjoitus! Ihmisten pitäis nimenomaan ymmärtää se valtarakenne mikä täällä Suomessakin edelleen vallitsee. Joku sanoi tän kampanjan tiimoilta että ”ei kaikesta tarvii ottaa itteensä, kuvittele jos joku nainen sanois sulle saman nii tuntuisko pahalta?” Ekana olin että nojooo toisaalta ihan hyvä pointti mutta sitte aloin miettimään, että ei se kyllä ole sama. Siinä on erilainen valta-asetelma. Ite havahduin tän kampanjan tiimoilta siihen että hetkinen, ei ehkä oo sittenkää normaalia että pimeellä kadulla iltasin pelottaa kulkea yksin!? Jotenkin sitä on koko elämän pitäny niin normaalina ja itsestäänselvänä, eikä ole tullu mieleenkää että ei tän näin ehkä pitäis mennä. Hyvä kun asioista puhutaan ääneen!!
Kaikista teksteistä mitä olen lukenut (koskien tätä asiaa) tämä osui ja upposi! Kirjoitat taitavasti ja asiaa, kiitos!!
Word.
Olet ihana ja niin oikeassa!!
Loistava kirjoitus! Olen itse niin lopen kyllästynyt niihin ihmisiin,jotka vähättelevät ongelman laajuutta,ja sitä miten syvällä rakenteissa on vikaa. Appiukkoni otti oikein kunnolla nokkiinsa kun sanoin,etten voi sietää ”pojat on poikia”-sanontaa. Poikani ja hänen serkkunsa riehuivat ja pyysin heitä ottamaan hieman rauhallisemmin sisätiloissa leikkiessä. Tähän appiukkoni sitten tokaisi ”anna niiden riehua,pojat on poikia”. Tämä sai vereni kiehumaan ja sanoin, etten todellakaan vuonna 2017 kasvata poikaani siihen,että tietynlainen käytös on ok sukupuoleen perustuen.Tuollaisesta pienestähän se lähtee.
Pojallamme on myös minun sukunimi,sillä se on kivempi kuin miehen. Silti asiaa
välillä kommentoidaan ja kysytään miten mieheni siihen suostui. Mitä hittoa oikeesti? Me annoimme minun nimen siis ihan vain sen takia,että se on kivempi,mutta olen asiasta muutenkin nyt jälkeenpäin niin tyytyväinen. Ei mikään suuri asia,mutta minulle nyt henkilökohtaisesti tärkeä asia tässä patriarkaalisessa yhteiskunnassa.
Mikäs se kiva nimi sitten on? Alkoi kiinnostamaan.
Ja ainiin, anna poikien olla poikia.
Kiitos.
Jes, kiitos tästä.
Juuri näin, kiitos kirjoituksestasi!
Tuntuu siltä, että joillakin henkilöillä on aina tarve asettaa itsensä tällaisten suurta (media)huomiota saaneiden kampanjoiden yläpuolelle ja ikään kuin tarkoitushakuisesti etsiä epäkohtia. Keskustelua pitää toki käydä ja mielipiteitä esittää, mutta tästäkin aiheesta olen lukenut ”mikä meni vikaan/on pielessä #metoo:ssa”-aiheisia tekstejä, joista jää hyvin väkinäinen kuva; kirjoittajan vain täytyy päästä erottumaan joukosta ja osoittaa, kuinka on ajattelevampi kuin moni kampanjaan osallistunut. Toivoisin, että joskus voitaisiin nähdä iso kuva ilman tarpeetonta vastakkainasettelua.
Jummi ku hyvin sanottu ja argumentoitu! Just näin!
Erityisen hienosti olit ilmaissut tämän: ”Vaikka oma kokemukseni ahdistelusta on lievempää kuin naisen, joka on raiskattu ja sen jälkeen tapettu, nuo kaksi sanaa minun suustani, me too, ovat paitsi osoitus siitä, että jollakin tavalla minäkin olen kokenut häirintää, myös solidaarisuuden osoitus. Että olemme tässä yhdessä naisina, yhtenä rintamana taistelemassa tätä paskaa vastaan.”
Tämä on juurikin se kohta, missä kampanjaa arvostelevat naiset(bloggarit) menevät vikaan. Solidaarisuuden sijaan he arvostelevat ja laittavat naisia eri lokeroihin heidän kokemansa seksuaalisen ahdistelun rajuuden mukaan… ”Sinä siellä, sut on raiskattu, sä saat osallistua kampanjaan. Sinä taas, sulle on vaan huudeltu ja läpsitty perseelle baarissa, ehkä sua on vaan yritetty iskeä vähän kömpelösti, sulla ei oo mitään oikeutta valittaa siellä… ja oikeestaan sun takia tää koko kampanja on nyt pilattu, huono ja turha somekohu.” Siis mitä!! Ihan oikeesti! Luulenpa, että juuri nämä naiset ovat itsekin sokaistuneet yhteiskuntamme valtarakenteille. Toivottavasti tämä jälkipuinti, lukijoiden kommentit ja sun vastineen kaltaiset tekstit herättelevät vielä uudelleen kampanjaa kritisoineita naisia.
Itse asiassa nyt kun aikaa on kulunut ja touhu menee koko ajan älyttömämmäksi, olen koko ajan enemmän sitä mieltä että kampanja meni pieleen pahimmalla mahdollisella tavalla. Nyt saa somekansa vapaasti pilata kenen tahansa maineen, elämän, viedä työpaikat, ilman minkäänlaista todistusaineistoa. Harmittomasta ja varmasti ihan hyväntahtoisesti kampanjasta on paisunut pahemman luokan judge , jury ja executioner.
Olipa taas surullista NAISTEN itkua tämä teksti. Grow a pair ja yrittäkää etes, mielellään pilaamatta uusia sukupolvia. Mutta onneksi enemmistö naisista ja miehistä nauraa ja vähän välittää tämänkaltaisesta märinästä.
Onneksi uudet sukupolvet on entistä valveutuneempia, suvaitsevaisempia ja tiedostavampia. Ja tämänkaltainen MÄRINÄ on tulevaisuutta. Kohta naiset eivät siedä enää yhtään ahdistelua, koita vain totuttautua siihen.