Nyt se sitten tuli, ensilumi. Ajattelin, että syksystä olisi päässyt nauttimaan vähän pidempään. Kieltämättä kaksivuotiaan ilme oli aamulla taianomainen, kun hän näki, että maa oli ihan valkoinen. Tuskin hän juuri muistaa viime talvelta, millaista oli kun tuli lunta. Vai muistaako? En oikein tiedä, millainen on tuon ikäisen muisti. Hoitoon mennessään hän hihkui: Lunta sataa, lunta sataa! Ja kun menin hakemaan häntä, hän nuoli onnensa kukkuloilla lunta hanskojensa pinnalta. Voisipa itsekin nauttia tästä kelistä yhtä paljon kuin kaksivuotias. Sen sijaan puhisin vaunuja loskassa työntäessäni niin äänekkäästi raivosta, että lapsi kysyi: Mikä hätänä äiti?
Ehdimme onneksi juuri eilen ennen lumisateen alkamista ottaa kuvia uudesta vanhasta piposta, joka sopi yhteen kuistin halloween-kurpitsan kanssa. Nuo Gugguun tupsupipot ovat niin älyttömän söpöjä ja hyvänmallisia, että haluaisin niitä kaikissa väreissä. En miettinyt puolta sekuntia, kun eräs äiti myi oranssia pipoa Facebook-kirpparilla.
Kuvissa näkyvä palmikkoneule on ihana lahja KappAhlin Newbielta.
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.