Olimme siskon kanssa pitkän viikonlopun Pariisissa ja hauskaa oli! Olimme tutustumassa töidemme puolesta L’Oreal Professionnelin uuteen hiustuotesarjaan, mutta jäimme työjuttujen jälkeen vielä pariksi päiväksi pyörimään omia aikojamme kaupunkiin. Keräsin teille muutaman vinkin tämänkertaiselta reissulta:
Asu Hotel National des Arts et Métiers -hotellissa
Kaikki L’Orealin tilaisuuteen kutsutut asuivat tässä Maraisin liepeillä sijaitsevassa hotellissa. Mekin siis saimme viettää tässä upeassa hotellissa yhden yön mutta vaihdoimme sen jälkeen hiukan edullisempaan. Huone oli mielettömän kaunis kalanruotolattioineen ja mosaiikkibetoneineen. Voisin kopioida huoneemme pintamateriaalit sellaisinaan omaan kotiini. Hotellissa on myös tosi kauniit yleiset tilat ja viihtyisä tapasbaari alakerrassa. Nyt tammikuussa yö kahden hengen normihuoneessa näyttäisi kustantavan 220 euroa.
Hotel National des Arts et Métiers – 243 Rue Saint Martin
Syö lounasta Hank Burgerissa
Löysimme ihan superin lounaspaikan Tripadvisorin kautta: vegaanisen Hank Burgerin. Iiiiso suositus! Paikka on älyttömän sympaattinen: pieni ja persoonallinen. Söin täällä valehtelematta elämäni parhaan burgerin! Täällä ei juoda mitään perinteistä cokista vaan kaikki juomatkin ovat luomua. Ekalla kerralla oli vähän vaikea hahmottaa, miten ja mitä tilata mutta supermukava henkilökunta neuvoi aterian valinnassa. Seuraavalla kerralla pitää päästä testaamaan saman sarjan vegaaninen pizzeria eli Hank Pizza.
Hank Burger – 55 rue des Archives
Nauti brunssi Clausissa
Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta, kun jonotin aamupalapaikkaan. Emme vain malttaneet enää muuttaa suunnitelmia, kun olimme jälleen Tripadvisorin suosituksesta tänne päättäneet mennä. Jonotimme siis lähinnä aasialaisten turistien kanssa pikkuruiseen brunssiravintolaan ehkä (maksimissaan) vartin verran. Kehuttu, vaikkakin melko kallis brunssi oli kieltämättä jonottamisen arvoinen. Noin kolmen kympin brunssimenun saa valita muutamasta vaihtoehdosta. Me otimme kroisantit, erilaisia leipiä, mielettömän hyviä hilloja, käsin puristettua appelsiinimehua, latet, pinaattimunakas-toastit ja kreikkalaista jogurttia Clausin omalla granolalla ja tuoreilla marjoilla. Seuraavaksi söimmekin sitten vasta illalla 😀
Clauseja on Pariisissa kaksi ja olimme Palais Royalin ravintolassa. Se oli niin pieni, että hyvä kun me amatsonit mahduimme istumaan. Ikkunat olivat ihan huurussa, kun ihmiset ahmivat aamiaisiaan.
Claus – 14, rue Jean-Jacques Rousseau ja 2 rue Clément, Paris 6
Käy shoppailemassa apteekissa
Apteekkeja on Pariisissa joka kulmassa. Menin vähän skeptisenä kosmetiikkafriikin siskon perässä yhteen sellaiseen, mutta tulinkin sieltä ulos mukanani maailman paras huulirasva (katso ensi perjantaina Tyyli.comista Perjantaipurkit niin tiedät mikä) ja maailman paras misellivesi eli Bioderman puteli. Paikallisista apteekeista löytyvät monet kehutut merkit ja tietysti monia, joita ei Suomesta saa. Hintalapussaki komeilee mahdollisesti huomattavasti miellyttävämpi lukema kuin koto-Suomessa.
Huulirasva ja misellivesi olivatkin ainoat kosmetiikkaostokseni, sillä erehdyimme lauantainailtana Champs-Élysées’n Sephoraan, joka on vähän ahdistava ainakin väenpaljouden aikaan. Pitkänmallinen myymälä on ääriään myöten täynnä eikä kassoille jaksa jonottaa. Kauppahan onkin varsinainen turistinähtävyys, mutta itse en tuolla viihdy samaan tapaan kuin maailman muissa Sephoroissa, joissa purkkien pällistelyyn saa kulumaan vaikka tunnin.
Käy Louvressa (sesongin ulkopuolella)
Olen käynyt Pariisissa ennen tätä reissua kolmesti, mutta päättänyt joka kerralla skipata Louvren. Nyt päätimme saada valtaisan taidemuseon yliviivattua bucket-listaltamme. Sesongin ulkopuolella se kannattaakin, sillä museossa oli ihanan väljää. Kävelimme suoraan pyramidin pääovilta sisään (sesonkiaikaan ovella voi joutua jonottamaan tuntikausia ainakin, ellei ole ostanut lippua netistä etukäteen) ja pääsimme pällistelemään Mona Lisaa ihan eturiviin. Fun fact: monet sanovat yllätyneensä Mona Lisan pienestä koosta, mutta minä taas yllättyin siitä, kuinka iso se on, koska niin moni on ihmetellyt, kuinka pieni se on, heh. Ja kuulemma maalaus onkin varsin suurikokoinen muotokuvaksi!
Louvre – Rue de Rivoli
Katsele välkkyvää Eiffeliä
Paras paikka Eiffelin pällistelyyn lienee Trocadero-aukio, jonne hilpaisee superhelposti metrolla (kannattaa muuten käyttää metroa, se on tosi helppo Pariisissa). 20 000 ledilampun voimalla välkkyvää valotaideteosta voi katsella hämärän laskeuduttua viiden minuutin verran joka tasatunti. Me olimme lauantaina seitsemän aikaan illalla jo ihan nälissämme ja kylmissämme mutta valaistu torni oli ihan pakko nähdä. Niinpä ahtauduimme turistijoukkion kanssa aukiolle odottamaan näytöstä. Ja olihan se odottamisen arvoinen! Myös väkijoukon kohahdus show’n alkaessa oli mieleenpainuva.
Hauska tai vähemmän hauska fakta: Eiffelin kuvaaminen valoshow’n aikaan on laissa kiellettyä! Show kun on Eiffel-tornia pyörittävän Société d’Exploitation de la Tour Eiffelin mukaan virallisesti taideteos. Laki on tietysti ihan älytön, ja harva siitä edes tietää. Lakia ei kuitenkaan ole koskaan toteutettu oikeudessa, joten turistit jatkanevat tornin kuvaamista vastaisuudessakin.
Place du Trocadéro
Varo taskuvarkaita metroasemilla
Olen joutunut niin usein pitkäkyntisten ja huijareiden kohteeksi elämässäni, että vahdin laukkuani suorastaan maanisesti. Taas kerran kohtasin taskuvarkaita: olimme ostamassa siskon kanssa metrolippuja ja arvoimme automaatilla, mikä lippu kannattaa ostaa. Miellyttävän tuntuinen tyyppi ilmestyi auttamaan meitä ja epäilin kundia tietysti välittömästi. Hänellä oli kuitenkin kaulassaan jokin virallisen näköinen läpyskä ja hän tuntui tosiaan vain auttavan meitä, joten annoin hänen selittää lipuista. Yhtäkkiä univormupukuinen nainen (ehkä metronkuljettaja?) alkoi kuitenkin huutaa miehelle ja tämä luikki kavereineen metrotunneliin. Nainen sanoi meille, että miehet olivat taskuvarkaita ja että kannattaa olla varuillaan. Kannan laukkuani visusti olan yli vedettynä ja etupuolellani, joten aika velho saisi olla, että salaa sieltä jotain veisi.
Kiitos ihanista Pariisi-tunnelmapaloista! 🙂 Nämä kuvat ja jutut kolahtivat jonnekin syvemmälle kuin olisin arvannutkaan… mulla taitaa olla (matkakuumetta noin yleisestikin, mutta erityisesti) ikävä Pariisiin. Kaupunki on itselleni kovin tärkeä: opiskellessani ranskaa yliopistossa vietin kesän 2003 töissä Disneylandissa Pariisin laidalla, ja melkein 10 vuotta myöhemmin mua kosittiin Pariisissa – Eiffel-tornin huipulla, kuinkas muutenkaan! 😉 Tunnen siis jonkin verran sekä tuota kaunista ja kopeaa turisti-Pariisia että ympäröivien asuinalueiden arkea, ja molemmilla on kyllä ikuisesti paikka sydämessäni.