Minulle valkeni ehkä tuossa reilu vuosi sitten, että Gugguun lastenkamat ovat aika haluttua tavaraa. Päätin mennä Gugguu-höpsähtäneen kaverin suosituksesta käymään merkin ystävämyynnissä. Menin ihan pokalla naamalla Kattilahallille joskus illan suussa enkä osannut silloin vielä aavistaa, että ovilla on jonotettu aamuvarhaisella eikä laareissa enää tunti ennen sulkemisaikaa mitään ole. Yhdet leggarit tosin ostin, ovat edelleen käytössä. Ostin myös sen surullisen kuuluisan kypäräpipon (jonka Jaakko tuhosi pesukoneessa), mutta se taisi olla normaalihintainen.
Olen edelleen selvästi ulapalla näistä Gugguu-käytännöistä. Huomasin jostakin somesta, että kevätpipot tulevat myyntiin 8. helmikuuta kello 9. Tapahtumalla on nimikin: Beanie Drop. Sen verran olin jo sentään kärryillä, että tiesin, että siellä on monia muitakin apajilla. Ajattelin kuitenkin, että pääsen ihan normaalisti nettisivuille pyörimään, kun olen paikalla yhdeksältä. SAIN VUORONUMERON 2592. Tiedän, että tämä touhu kuulostaa ummikon korvissa aivan mielipuoliselta. Myöhemmin kuulin, että tämä vuoronumero siis arvotaan niiden kesken, jotka ovat paikalla yhdeksältä. Pääsin sivuille tällä numerollani noin puolen tunnin kuluttua, jolloin pipoja oli vielä ihan hyvin jäljellä, ainakin isoja kokoja. Jotkut värit olivat tainneet loppua. Minulla ei ole mitään niin tärkeää ostettavaa, mitä suostuisin jonottamaan edes puolta tuntia ns. livenä mutta nettijonottaminen on ihan fine, joten odottelin. Itse asiassa se on tosi järkeväkin systeemi: sivut eivät kaadu, kun niille päästetään vain tietty määrä porukkaa samaan aikaan. H&M voisi ottaa saman käyttöönsä yhteistyömallistojen tullessa myyntiin.
Kerroin tästä eriskummallisesta piposhoppailusta siskolleni ja hänen poikayställeen, joka kysyi: onko niissä Gugguun pipoissa jotain taikavoimia? Hän ei ymmärrettävästi ymmärtänyt, miksi muuten ihmiset hurahtaisivat niihin niin totaalisesti. En osannut oikein selittää ilmiötä muuten kuin tietynlaisella joukkohysterialla. Olen joutunut sellaisen valtaan parin H&M:n yhteistyömalliston kanssa. Kun on tarpeeksi kauan tietyn hypen keskiössä, alkaa uskoa, ettei mitenkään voi elää ilman sitä hypetettyä asiaa. Toki kaikenlaiset merkkituotteet ovat myös statussymboleita. Gugguut ovat selvästi tyylitiedostavien äitien sellaisia.
Gugguu on kuitenkin minusta ihan kiva kohde hurahtaa. Kyseessä on suomalainen, laadukas ja ekologinen lastenvaatemerkki. Jos on aikaa ja kiinnostusta, vaatteista saa hyvän jälleenmyyntihinnan ja kauppa käy erinomaisesti esimerkiksi Facebook-kirppareilla. Sen ympärillä on myös aika mukavaa yhteisöllisyyttä: laitoin itsekin heti Beanie Dropin jälkeen kaverilleni viestin ja kysyin, mitä hän osti. Aika paljon muutamasta piposta ja simppeleistä trikoovaatteista riittää juteltavaa 😀
Kerran aikanaan ostin tyttärelleni trikoomekon, sillä pidin sen kuosista. Se oli sellaista merkkiä, joita toiset fanittavat ja jonottavat, itse en ole koskaan oiken osannut näihin merkkeihin haksahtaa.
No, yllätykseni oli suuri, kun myöhemmin myin tuon mekon, muiden pieneksi jääneiden vaatteiden kanssa, kirppputorilla. Olisin voinut pyytää siitä selvästi omani pois ja enemmänkin, vaikka oli käytetty, eikä suoraan sanottuna edes kovinkaan laadukkaaksi todettu. Mutta kysyntä ja tarjonta.