Laura Huhtasaari kauhistui naistenpäivänä, kun hänen työpöydälleen oli ilmestynyt Pimppini on valloillaan – naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö -kirja (täytyy muuten lukea se). Huhtasaaren blogikirjoituksen luettuani piti taas kaivella aika huolella aivosopukoitaan, että ymmärtäisi edes etäisesti, miten nainen voi kokea jollakin tavalla uhkaavaksi sen, että kirjan otsikossa on oman sukupuolensa sukupuolielimen nimi. Vieläpä kovin neutraali nimitys kyseisestä ruumiinosasta – ei sellainen, joka mielletään esimerkiksi kirosanaksi. En käsitä kyseisen ihmisen mielenmaisemaa ylipäätään, mutta hänen feminismiä sivuavat lausuntonsa menevät aika korkealta yli hilseen.
Joku kommentoi Saku Timosen blogissa (missä Timonen ihmetteli Huhtasaaren kirjoituksen täydellistä epäloogisuutta), että kirjan nimi on rivo ja se ei siten voi olla sisällöltäänkään asiallinen. Rivo? Joku toinen vastasi osuvasti: Jos jonkun kirjan nimi olisi pippelini on valloillaan, sitä saatettaisiin pitää tyhmänä mutta ei rivona tai provosoivana. Niin meidät on kasvatettu. On korkea aika arkipäiväistää naisen sukuelimiin liittyvät termit. Vittuhan tietysti on arkea, sekin hassusti eri tavalla kuin kyrpä. Nämä ovat ehkä pieniä asioita, mutta jostain se kielenkäyttömme kertoo. Word. Kielenkäyttömme kertoo edelleen epätasa-arvosta ja minusta on todella tympeää nipottaa tai edes vitsailla siitä, kuinka nyt pitää olla niin neutraali ja sanoa HENKILÖ ja kaikki nimitykset pitää vaihtaa ja kyllä oli ennen kaikki paremmin.
Olen pyrkinyt tässä parivuotiaan äitiyteni aikana kiinnittämään huomiota siihen, etteivät sukupuolielimet ja niistä puhuminen olisi millään tavoin tabuja, vaan neutraaleja, ihania ja kiinnostavia asioita. Haaveeni on, että tyttäreni oppisi kunniottamaan itseään, seksuaalisuuttaan ja kehoaan, arvostamaan naisellisia kehonosiaan ja elämään maailmassa, jossa hänen ruumiinosansa eivät ole rivoja siinä missä miehen samaiset ovat normaaleja. Haluan, että kodissamme voidaan keskustella sukupuolesta, sukupuolielimistä ja myöhemmin myös esimerkiksi menkoista ja seksistä ilman häpeää.
Pimppi on ihana ja normaali – ei rivo ja huono.
Itse ymmärsin ettei Huhtasaari kirjoittanut kirjoitustaan kirjasta, vaan feminismistä ylipäätänsä – mikä tänä päivänä ei aja tasa-arvoa vaikka niin väitetään. Kannattaa tutustua feminismin historiaan ja eri vaiheisiin – voi silmät avautua.
Olen jonkin verran tutustunut feminismin historiaan, luin sivuaineena naistutkimusta yliopistossa.
Hei! Osaisitko suositella aiheeseen liittyen jotain kirjallisuutta? 🙂
Olen elävä esimerkki siitä, kuinka oli aivan normaalia käyttää sanaa pippeli (varsinkin kun talossa on kaksi poika lasta..), mutta pimppi.. edelleen yritän välttää sen sanomista, koska koen sen noloksi. Sanaksi jota ei saa sanoa. Keksin myös monta käyttökelpoista sanaa penikselle.. no sille toiselle en sellaisia joita viitsisin käyttää.
Toi on tosi harmi, mutta ymmärrän täysin! Sillä tavalla meidän on kasvatettu. Itsekin oon vasta viime vuosina ymmärtänyt, ettei esim menkoissa ole mitään hävettävää.
Olisi mielenkiintoista lukea enemmän ajatuksiasi seksistä ja sukupuoliasioista puhumisesta perheen kesken. Viittaan siis postauksen viimeiseen virkkeeseen. Tätä ei nimittäin usein kuule enkä itsekään vielä oikein tiedä kuinka haluan omille tyttärille näistä asioista puhua ja erityisesti mikä miehen rooli näissä seksuaalikasvatusasioissa tulee olemaan.
Joo, mä voisin jossain vaiheessa kirjoitella! Itsellänikään ei vielä ole mitään selkeää ajatusta asiasta, mutta sen tiedän, että toivoisin esimerkiksi että tyttäreni voisi puhua asiasta äidilleen kun seksin harrastaminen tulee ajankohtaisesti hänellä.
Olet Irene asian ytimessä! Mulla on poika, samanikäinen kun teidän tyttö. Vauvasta asti on ollut luontevaa puhua pippelistä lapselle. Nyt meidän perheeseen syntyi tyttövauva ja ai kauhea! En enää kehtaa pyllypesun yhteydessä jutella että nyt pestään vielä tää sun PIMPPI. Puhun aina vaan pyllystä… mikä ihme siinä pimppi-sanassa on niin kauheaa? Tai naisen alapäässä ylipäänsä? Sukupuolirooleihinhan se varmasti liittyy, mutta voiko anatomialla olla osuutensa asiaan? Pippeli on näkyvillä, mutta pimppi on piilossa ja suojassa, sitä ei näe jos ei oikein mene jalkojen väliin katsomaan, ja se nyt ei tietenkään ole kovin soveliasta… pimppiin siis liittyy tiettyä piilottelua tai salaperäisyyttä? Haastankin nyt itseni puhumaan kotona ääneen myös pimpistä 🙂
Tosi mielenkiintoista! Mä luulen, että se naiseuden tietynlainen mystisyys on meissä niin syvällä, että siitä on vaikea päästä eroon. Nainenhan on perinteisesti ollut sellainen pelottavakin elämän synnyttäjä ja äitihahmo. Ja kun miettii naisen seksuaalisuutta niin onhan se kaikkialla edelleen jotenkin paheksuttavampaa ja piiloteltavaa kuin miehen. Naisia pyörittelevä mies on naistenmies ja miehiä pyörittelevä nainen huora/lutka jne. Uskon että kaiken naisellisen piilottelut liittyy vahvasti siihen, että naiset on alennettu miehen omaisuudeksi, vaimoiksi ja synnyttäjiksi…mä selvitän tätä asiaa ja kirjoitan lisää!
Pimppi, pimppa, pimpsa, pimpula. Peppu, pylly, pyrstö, hanuri (kiitos, Anatude 😀 ). Pippeli, kikkeli, pili, pötkö. Näillä nimillä meillä, ihan vapautuneesti 😀 Emätin, vagina, penis, siitin myös selvennetty, ne ovat tulleet kouluikäiselle ja lukutaitoiselle myös eteen.
Vittu lipsahtaa kun kenkäisee varpaansa pöydänjalkaan (ihanaa, kuinka saamme voimaa tästä sanasta!). Pillut ja kyrvät jää aikuistenväliseen kommunikointiin 🙂
Mä hulmaan olevani tässä huono.
En koskaan kokenut ongelmaksi nimetä kahdelle pojalleni pippeliä. Ihan normaali sana siinä missä vaikka käsi tai jalka. Pippeli. Vailla mitään jännitteitä. Ehkä siksikin, ettei pojilla ja miehillä enää murrosiän jälkeen ole pippeliä. Pippeli on pikkupojilla, jotka pissivät sen kanssa lämpimänä kesäpäivänä puskaan…
Mutta sitten syntyi se tyttö. Oli vaikeaa nimetä, vaikka olen itsekin ollut tyttö. Mutta yht’äkkiä ei ollutkaan sopivaa sanaa. Ei yhtäkään.
Aina naureskeellaan sille keskustelupalstojen etupyllylle. Sana ei meillä ole, luojan kiitos, käytössä, mutta ymmärrän sitäkin aikuista, joka on sanan ”pakon edessä” ottanut käyttöönsä. Ehkä ei ole ollut mitään muuta sanaa.