Nyt se julki: vierailuni Anna Pastakin podcastissa. Tässä kirjapöhinän tiimellyksessä on joutunut vähän venyttämään mukavuusalueitaan: kuten tiedätte, en tykkää yhtään puhua ja menen yleensä ihan lukkoon, kun tiedossa on puheeni jonkinsorttista tallennusta. Tähän onneksi kuitenkin tottuu nopeasti ja Annalla vierailuni jälkeen olen jopa ihan innostunut podcasteista. Siskon kanssa on ollut puhetta, että voisimme aloittaa jossakin vaiheessa oman podin…
Juttelimme Annan kanssa reilusti yli tunnin ja olisin voinut jatkaa keskustelua vielä pidempäänkin. Päässäni virisi keskustelumme pohjalta muutamia aiheita, joita aion avata vielä lisää täällä blogissa. Podissa puheeksi tulivat muiden muassa synnytyksemme, äidin oman ajan tärkeys sekä minun ja Annan hyvin erilaiset kokemukset varhaisesta äitiydestä. Annassa ja hänen äitiydessään ihailen erityisesti hänen itsevarmuuttaan ja tuttua nöyristelemättömyyttään – näillä ominaisuuksilla pääsee helpommalla myös äitiydessä. Kaikille näitä luonteenpiirteitä ei tietysti syntymässä tai kotikasvatuksessa suoda, mutta uskon että niitä voi tavoitella vielä aikuisuudessakin.
Anna pystytti muuten Instagramissaan kirja-arvonnan, jossa voi voittaa peräti kolme Hullu kuin äidiksi tullut -kirjaa, joten käy ihmeessä osallistumassa arvontaan siellä.
Kuuntele podcast tästä ja kerro, mitä ajatuksia heräsi!
Tärkeä aihe. Ois ollut kiva, jos sinä olisit päässyt enemmän ääneen, oli aika raskasta kuunnella tuon Annan hektistä päälle puhumista, tosi sääli! Sulla oli kuitenkin mukavan rauhallinen ja selkeä puhetyyli. Myös lopun kommentti säälistä sinua kohtaan oli vaivaannuttava. Miten tuohon voi vastata edes järkevästi.. Tuli ikävä fiilis tästä, ihan kuin raskaan vauva-ajan kokeneet äidit olisivat jääneet paitsi jostain elintärkeästä. Päinvastoin, ilo hyvistä hetkistä tuntuu entistä paremmalta kun tietää, että se rakkaus lasta kohtaan kantaa suurtenkin vaikeuksien yli 🙂
Me ollaan Annan kanssa tosi erilaisia puhujia, joten siksi voi tulla Annasta sellainen hektinen fiilis, mutta itse koin tosi huojentavana, että Anna osasi minua rohkeampana puhujana johtaa keskustelua. Ja onhan itse podcastkin toki Annan! Itse en kokenut Annan lopun kommenttia ikävänä, mutta tässäkin voi olla se, että olin Annan kanssa fyysisesti samassa tilassa, jolloin näin myös eleet ja ilmeet. Ymmärsin, mitä hän ajoi takaa 🙂 on ehdottomasti totta, että rakkaus lasta kohtaan kantaa vaikka läpi harmaan kiven 🙂
Mullakin jäi harmittamaan, että pääsit niin vähän ääneen!
Kuuntelin juuri kirjasi äänikirjana. Minttu Mustakallio oli mahtava lukija (sillä on nimittäin väliä kuka ja miten lukee) ja kirja koukuttava. Nauroin ja vähän itkinkin. Oma vauvavuoteni oli täysin erilainen kuin sinun, mutta pystyn hyvin kuvittelemaan asiat myös sinun näkökulmasta. Olen sairastanut masennuksen viitisen vuotta sitten ja pelkäsin, että sairastuisin synnytyksen jälkeen, mutta onneksi näin ei käynyt. Raskaus ja vauvavuosi oli elämäni parasta aikaa. Uskon, että aiemmin käymäni psykoterapia auttoi asiassa merkittävästi 🙂
Koin kirjan voimaannuttavana! Puhuit suoraan äitiyden haasteista ja negatiivisista tunteista, joita jokaisella vanhemmalla varmasti on jossain vaiheessa. Minua risoo usein se, että somessa jaetaan vain lattemama-tyylistä hehkutusta, vaikka todellisuus ei varmasti aina ole sitä. Siitä tulee fiilis, että aina pitäisi jaksaa juosta riennoissa lapsen kanssa ja lounastaa muiden äitien seurassa. Itse olin ajoittain hyvin yksinäinen vauvavuoden aikana ja joskus somea seuratessa koin häpeää ja epäonnistumisen tunnetta kun selasin somessa kuvia muiden vauvatreffeistä. Anyways, kiitos että tuot kirjassasi (ja blogissa) avoimesti esille äitiyden haasteita!
P.S. Nyt kuuntelussa on Jani Toivolan Kirja tyttärelleni – suosittelen lukemaan (tai kuuntelemaan) jos et niin jo ole tehnyt!
No mun täytyy ehkä nyt pistää pystyyn se oma podi 😀 haha 🙂 kiitos tosi paljon analyysistasi ja siitä että kuuntelit kirjani <3 tosi hienoa, ettei masennus uusinut synnytyksen jälkeen, olen kuullut näitä tarinoita ennenkin! Onneksi ei ole mitenkään lukkoon lyötyä, että aiemmin masentunut masentuisi synnytyksen jälkeen. Mä aloin myös kuunnella Jani Toivolan kirjaa just eilen!! En ehtinyt vielä pitkälle, mutta jo alun perusteella, hieno kirja. Mut Janilta nyt voi odottaakin loistokirjaa, hän on niin supertalentti!
Tämä kommentti on melkein kuin omalta näppäimistöltäni. Kiitos kirjastasi! En ole vielä kuunnellut sitä loppuun mutta tällä hetkellä se on ollut todella ajatuksia herättelevä kirja.
Minusta oli hyvä, että Anna tavallaan johti puhetta, sillä se tuli häneltä selvästi sinua luontevammin ja helpommin. Äänestäsi ja puhetavastasi kuuli, ettet ehkä ollut ihan omimmillasi. Podcast oli hurjan mielenkiintoinen ja sainkin heti ystäväni, joka on siis tuore äiti, lukemaan kirjaasi 😊
Kotinne on upea ja ihastelen sisustustanne aina kun se kuvissa vilahtaa!