Kaksoisolento
Minua luullaan siskokseni ja päinvastoin. K o k o ajan. Tämä aiheuttaa yllättävän usein todella kiusallisiakin tilanteita, jos esimerkiksi minä tapaan ihmisiä, joita siskoni tuntee ja ihmiset loukkaantuvat kylmästä käytöksestäni. Joka johtuu siitä, etten tunne näitä ihmisiä, mutta he luulevat tuntevansa minut. Tämä on varmasti tuttua kaikille identtisille kaksosille, mutta meillä on siis ikäeroa neljä vuotta. Tähän sekoiluun vaikuttaa vahvasti tietysti myös se, että olemme samalla alalla ja tapaamme samoja ihmisiä erillään ja yhdessä. Saamme todella usein toisillemme suunnattuja tuotelähetyksiä ja meiltä kysytään noin kerran viikossa olemmeko kaksosia.
Sellerihimo
Syön vähintään puolikkaan 400 gramman selleripaketin päivässä. Sellaisenaan, raakana dipin kanssa tai ilman.
Suuntavaisto 0
Suuntavaistoni on olematon, varsinkin kun on kyse laajemmista alueista ja kuljen autolla. Kuljen aivan kaikkialle navigaattorin avustuksella, myös paikkoihin, joihin olen ajanut kymmeniä kertoja. En hahmota esimerkiksi kehäteitä ollenkaan enkä tiedä ilmansuunnista hölkäsen pöläystä. Tämä on hämmentävää, varsinkin kun operoin päivittäin ihmisen (Jaakko) kanssa, joka tuntuu osaavan suunnata ihan vieraaseenkin paikkaan ilman vilkaisuakaan karttaan.
Asuntokuume
Minulla on jatkuva, krooninen asuntokuume. Selailen asuntoilmoituksia monta kertaa viikossa, suunnittelen ja haaveilen. Haaveeni myös eroavat melko radikaalisti toisistaan: toisaalta unelmoin jugend-kaupunkikodista, toisaalta loft-asunnosta ja toisaalta isosta, itse rannetusta omakotitalosta kaupungin laitamilla. En todellakaan tiedä, missä tulemme vielä asumaan tai asetummeko koskaan aloillemme. Asuin koko lapsuuteni samassa talossa, joka on edelleen äitini koti. Siksi vähän oudoksun sitä, etten malta pitää yhtä asuntoa kotinamme vaan haaveilen aina uudesta.
Outoja epävarmuuksia
En voi kuunnella omaa ääntäni. Tämä on varmasti kaikille tuttua – joku siinä omassa äänessä ahdistaa, koska se kuulostaa niin erilaiselta kuin omassa päässä. Jaakko ja Erika kiusaavat minua toisinaan kuuntelemalla kovalla äänellä Tyyli.comin Perjantaipurkkeja ja minä kiemurtelen tuskissani. Mutta – en voi kuunnella myöskään omaan kirjoitustani! Olen kuunnellut omaa kirjaani Minttu Mustakallion lukemana noin kolme minuuttia ja sitten en enää pystynyt. Mistähän tämä johtuu, kertokaa psykologit!
Apua, miten noloa myöntää, mutta (koska luen blogit bloglovinin kautta.. Seliseli) aluksi luulin lukevani siskosi postausta 😀 Eli ensimmäinen kohta osui nyt tätä kautta minuunkin…. Hahhah.
Hehee ihan perus! 😀 muistaakseni joku joskus sanoi, että oli pitkään luullut että Nude ja Mutsie (tai mun muotiblogi) oli yhden ja saman ihmisen kirjoittamia 😀