Kaupallinen yhteistyö: Suomen Leluyhdistys
Olen monesti miettinyt lapsen leikkejä seuratessa, koska ja miksi ihminen lopettaa leikkimisen. Koska leikkiminen ei enää aiheuta loputonta iloa ja riemua? Miksi muutos tapahtuu? Miksi en enää jaksaisi kiipeillä lapsen perässä leikkikentän telineessä, laskea liukumäistä, keinua ja touhottaa menemään. Sehän oli lapsena parasta mitä tiesin! Leikkiminen ei lopu siksi, että tulee vanhaksi, vaan vanhaksi tulee sen vuoksi, että lopettaa leikkimisen. Tätä mieltä on Suomen Leluyhdistys, jonka toimintaan tutustuin viikonloppuna Lapsimessuilla.
Ehkä jotkut säilyttävät leikkimielisyytensä aikuisuuteen asti, mutta huomaan itse laiskistuneeni. Olen jopa potenut huonoa omatuntoa siitä, etten oikein malta leikkiä lapsen kanssa. En osaa. Kaikki osaavat leikkiä lapsena, mihin se taito katoaa? En ajattele, että aikuisen pitäisi väsymättä leikkiä lapsen kanssa, mutta totta kai vanhemman pitäisi osata ainakin kannustaa siihen.
On ihanaa katsoa, kuinka tyttö oppii jatkuvasti leikkimään enemmän ja enemmän – hän ymmärtää, että leikeissä vain mielikuvitus on rajana. Hän leikkii jo pitkiä aikoja yksinkin, nimeää Lego-ukkeleita tuntemiensa ihmisten mukaan. Kotona, kun hänen tutkaparinsa, leikkikaverinsa ja riitapukarinsa päivähoidosta ei ole paikalla, hän kuvittelee pojan vierelleen ja väittelee itsensä kanssa. Joopas, eipäs, joopas, eipäs kuuluu tytön huoneesta välillä.
Olen lohduttautunut sillä, että kun lapsen leikkeihin tulee mukaan erilaiset pelit, maltan itsekin olla mukana enemmän. Lapsena pelasimme siskon kanssa satoja tunteja Arvaa kuka – ja Muuttuva labyrintti -pelejä. On hauska huomata lelukaupassa, että täsmälleen samat pelit olivat hyllyssä edelleen. On hauska joskus tulevaisuudessa opettaa omalle lapselle oman lapsuuden lempipelit. Toisaalta on hienoa huomata lelukaupan hyllyn edessä, että valikoimaa on paljon enemmän kuin silloin, kun me olimme lapsia. Uusia hauskoja pelejä tulee koko ajan lisää, mutta vanhat klassikot säilyvät.
En ole oikein perillä nykylasten lelutrendeistä. Ryhmä Hau -figuurit ja Pipsa Possu ovat tietysti hittejä jo kaksivuotiaan maailmassa, mutta isompien lasten lelumuoti on ainakin vielä pimennossa. Olen hoksannut tämän tietämättömyyteeni muille lapsille lahjoja ostaessa.
Törmäsin Suomen Leluyhdistyksen toimintaan vasta nyt tätä yhteistyötä tehdessäni. Heidän somekanaviaan (Facebook ja Instagram) seuratessa saa aika hyvän käsityksen siitä, millaisia pelejä nyt pelataan ja millä leluilla leikitään. Esimerkiksi heidän Vuoden lelu – ja Vuoden peli -valintansa ovat omiaan auttamaan synttäri- ja joululahjojen valinnassa. Yhdistyksen pisteellä Lapsimessuilla oli esillä näitä Vuoden lelu -finalisteja, joita tutkailin kiinnostuneena.
Yhdistys nuuhkii paitsi trendit kuluttajien puolesta, myös selvittää ja varmistaa lelujen turvallisuutta. Se uutisoi ja tiedottaa lelujen turvallisuudesta ja muistuttaa leikin ja lelujen merkityksestä lapsen psyykkiselle ja fyysiselle kehitykselle. Yhdistykselle voi myös esittää vaikkapa juuri lelujen turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Tätä yhdistys tarjoaa siis kuluttajille, mutta se on myös ammatinharjoittajien asialla esimerkiksi tiedottamalla ja järjestämällä koulutuksia jäsenyrityksille.
Ja mitä tulee aikuisena leikkimisen hankaluuksiin, Leluyhdistys jakaa myös kiinnostavia linkkejä Facebook-sivuillaan. Sieltä löysin muun muassa Hesarin artikkelin siitä, kuinka leikkiä lapsen kanssa oikein. Sen tärkein opetus on se, ettei lapsen mielikuvitusta pitäisi tukahduttaa omalla rationaalisuudellaan ja päsmäröinnillään. Joihin olen kieltämättä varmasti itsekin syyllistynyt. Leikin ei tarvitse olla suorittamista vaan vaikkapa ihan kiinnostuneena vieressä seuraamista. Lapsen kuuluu olla leikissä pomo, joka johdattaa leikkiä. Hänen pitää saada rakentaa romahtavia torneja, keksiä (aikuisen mielestä) ihan epäloogisia juonikuvioita ja yhdistää erivärisiä palikoita keskenään.
Tässä muutamia Vuoden lelu -finalisteja ensilelukategoriassa. Aiemmassa kuvassa oli finalisteja hahmolelukategoriasta.
Meidän kaksivuotiaamme tykkäsi messuilla paitsi erilaisista leikkipisteistä myös tietysti Eläinystäväni-messujen karvaisista kavereista. Seuraavana päivänä hän hihkaisi ulkona oravan nähdessään: Katso, rotta!
Suomen Leluyhdistyksen toiminnan kantavana motiivina on huolestuminen siitä, että lapsen leikki-ikä jää entistä lyhyemmäksi. Siinä missä äitini leikki vielä 10-vuotiaana niillä kuuluisilla käpylehmillä, minä ja ystäväni olimme samassa iässä jo pieniä aikuisia ihmissuhdedraamoinemme. Millaista sitten on oman lapseni lapsuus? Tietysti toivoisin, että hänen lapsuutensa kestäisi mahdollisimman pitkään. Etteivät ulkopuoliset paineet estäisi häntä leikkimästä ja pakottaisi häntä aikuistumaan aivan liian aikaisin. Toivon, että osaan muistuttaa häntä riittävästi siitä, että #saaleikkiä!
Oi, tulipa jotenkin sopivasti samaan aikaan tämä postaus blogiisi kuin eräässä ryhmässä, jossa keskustelimme samasta aiheesta. Sillä eräässä Facebook-ryhmässä jossa olen, on myös sivuttu tätä aihetta jonkin verran ja siksi oli jotenkin kiva törmätä tähän postaukseesi. Oon ite samaa mieltä, että mahdollisimman kauan pitäis saada leikkiä ja olla lapsi, sillä aikuinen kerkiää olla vielä kauan kyllä…. Lapsuus on vain kerran ja kuten usein kuuluu todettavan leikki on lapsen työtä ja (muuten eikö joku sanonta sanoo että lapsuus on lyhyt ja siitä tulisi ottaa kaikki irti ja just leikkiä)! Mä oon jotenkin aina ollu sellaine runotyttö, joka on tykännyt leikkiä ja jolla on mielikuvitusta vaikka oon kasvanu (olen noin tällainen 20 vuotias, mutta en koe olevani mitenkään aikuinen, lähinnä vaan nuori) ja lapsenmielisyyttä on vieläkin tosi runsaasti. Mutta oma leikkimiseni on kestänyt pitkään varmaan siksi, että mulla on nuorempia pieniä serkkuja, jotka on aina tahtonu ryhtyä leikkimään mun kanssa niin oon tavallaa ollu semmone isompi tyttö, jonka kanssa on toivottavasti ollu silleen hauska leikkiä. Ainakin omasta lapsuudesta muistan, että parasta oli, kun joku isompi tyttö leikki minun kanssani! <3 Hei jos kaipailet lelu ostovinkkejä niin voin antaa muutaman, sillä tälläisten pienten serkkujen omistamisessa on se hyvä puoli että pysyy aina ajan tasalla näistä uusimmista hittileluista 😉 Hyvin suosittuja leluja ovat nyt olleet Project Mc2 nuket, slime varm. aika monissa perheissä, littlest petshop- eläimet ja niiden mukana tulevat ne pikkutytöt jotka ovat niiden eläinten ystäviä, MyLittle Pony se on yksi tärppi, joita näkee joka paikassa ja pojilla ehkäpä HotWheels- autot on ollu minusta jo pidempään sellainen hittiauto ja tämän lisäksi ei unohdeta muutamia ikisuosikkeja kuten legot, muovieläimet joita tulee sellainen iso laatikollinen, että voi perustaa eläintarhan ja barbiet. Jospa noista oli jotain apua, miusta on hauska seurata näitä uusimpia lelutuotteita, että mitä tulee kauppoihin ja niin edellee, että voi myös vähän tuumailla oliko samat lelut omassa lapsuudessa haluttuja 🙂 Ja todella mukava postaus ja kiinnostavaa pohdintaa! Sekä tähän #saaleikkiä