Olen jo pitkään pyöritellyt tätä aihetta mielessäni ja halunnut kirjoittaa. Nyt sain sysäyksen, kun siskoni Erika kertoi, että Jodelissa on epäilty minun ottaneen täytettä poskipäihini.
Täytyy sanoa, että vaikka aika paljon seuraankin kauneusskeneä, en ole oikeastaan juuri tullut edes ajatelleeksi, että tosiaan, poskipäitäkin voi täyttää. Eli siis ei, poskipäitäni ei ole täytetty, ihan luomut ovat. Olen aina ollut melko avoin ulkonäön muokkaamiselle ja usein tokaissutkin, että ihan saletisti käyn ottamassa botoxia naamariin, kun rypyt tästä syvenevät. Olen muutenkin aina etunenässä kokeilemassa kaikenlaisia kevyempiä toimenpiteitä: aikoinaan hiuspidennyksiä ja rakennekynsiä, sitten ripsipidennyksiä ja kestopigmentointia sekä microbladingia. Hardcorein kokeiluni on vuodelta 2014, jolloin halusin kokeilla huulten täyttämistä. Sain ylähuuleeni jonkin pienimmän mahdollisen annoksen hyaluronihappoa, joka on toki jo ajat sitten haihtunut taivaan tuuliin elimistöstäni. Sittemmin en ole moiseen operaatioon ryhtynyt, koska a) se sattuu aivan saatanasti ja b) maksaa liikaa. Ja tärkeimpänä c) tyttärelläni on minun huuleni, enkä halua koskaan, milloinkaan, millään tavalla osoittaa hänelle, että hänen huulensa olisivat jotenkin vääränlaiset.
Ei tarvitse olla mikään psykologian ammattilainen ymmärtääkseen, että olemme lapsillemme peilejä. Meiltä he oppivat myös sen, miten suhtautua omaan ulkonäköön. Tyttö, joka on koko lapsuutensa nähnyt äitinsä rutistelevan inhoten vatsamakkaroitaan peilin edessä, inhoaa todennäköisesti myöhemmin omiaan ihan yhtä paljon. Siksi yritän muistaa olla kommentoimatta itseni tai kenenkään muun ulkonäköä ainakin tyttäreni kuullen. Ei kukaan synny tänne inhoten itseään, ollen jatkuvasti tyytymätön omaan ulkonäköönsä. Emme voi vanhempina vaikuttaa kaikkeen, mutta voimme ainakin omalta osaltamme näyttää mallia, kuinka kohdella sekä itseä että muita arvostaen ja kunnioittaen.
En ole ulkonäön muokkaamista vastaan ja jokainen saa tehdä keholleen, mitä haluaa. Myönnän silti, että toivoisin jokaisen pyrkivän kehittämään mieluummin itsetuntoaan kuin ulkonäköään. Kun näen ympärilläni nuoria Kylie Jenner -klooneja, harmittaa että jotkut kokevat vain tietynlaisen kauneuden olevan oikeaa ja tavoiteltavaa. Kuka on keksinyt, että vain pulleat huulet ovat kauniit? Miksei kauneutta voisi olla muunlaistakin? Miksi kaikkien täytyisi näyttää samalta? Se, että olemme jokainen täysin uniikki cocktail geenejä on minusta paljon mielenkiintoisempaa! Toivon niin paljon, että tulevaisuudessa persoonallisuus on trendikästä.
Tällä hetkellä olen sitä mieltä, etten muuttaisi piirteitäni mutta voisin kenties freesata ulkonäköäni ja ”korjata” iän tuomia muutoksia ulkonäössäni. Ymmärrän tietysti myös tämän ajatusmaailman problematiikan: miksi vanheneminen on jotain, mitä pitää korjata? Miksi emme mieluummin hyväksyisi ikääntymistä ja sen vaikutuksia ulkonäköön luonnollisena osana elämää? Ehkä tämä oivallus on seuraava steppi terveen itsetunnon rakentumisessa.
Allekirjotan joka sanan!