Kerroinkin teille jo vuosi sitten sympaattisesta kotieläinpiha Minifarmista Kuullaalla (Ulvilassa). Meillä on ollut koko kesän toiveissa vierailla samassa paikassa, mutta vasta nyt kesän käännyttyä jo elokuuhun, ennätimme hurauttamaan puolen tunnin ajomatkan Harjavallasta Kullaalle. Paikka oli, jos mahdollista, vieläkin ihanampi nyt! Siellä oli uusia eläimiä ja tilan isäntä ja emäntä kertoilivat niistä paljon. Käymme usein myös pääkaupunkiseudun eläintiloilla, mutta tämä on intiimiydessään paljon mukavampi paikka.
Ehdoton suosikkimme oli villisika, joka oli tullut tilalle toiselta tilalta, joka kasvattaa villisikoja lihaksi. Minifarmilla possua ei lihoiksi panna ja hyvä niin: se käyttäytyi aivan kuin koira. Erika innostui kokeilemaan sen karheaakin karheampaa turkkia ja se kellahti saman tien kumoon kuin koiraystävämme ja sulki silmänsä rapsuttelujen nautinnosta. Sama sika oli kuulemma vielä vähän aikaa sitten kulkenut ihmistä peläten pitkin seiniä. Ja siinä se nyt makoili silmät suljettuina meidän siliteltävänä.
Tilan hauskimpiin hahmoihin kuuluu edelleen myös Vilma-labbis. Kun pysäköimme pihaan ja avasin auton oven, tunsin heti jonkun tuuppivan nenällään reittäni. Vanha kamumme Vilmahan se siinä 🙂 Erikoisuutena tilalle oli tullut neljä kummitussirkkaa! Ne näyttävät ihan huojuvilta lehdiltä ja oli hienoa päästä tutustumaan niihin ihan läheltä, kun tilan isäntä tuli esittelemään niitä meille.
MiniFarmilla kannattaa ehdottomasti käydä, kun haluaa tutustuttaa lapset maatilan eläimiin. Minusta on kiva nähdä kun tyttö haluaa ihan pelotta rapsutella niin hevosta kuin possujakin. En tiedä, mistä omat pelkoni ovat peräisin, mutta minua ei saa hevosen lähelle ja vähän jopa jännitin villisian silittämistä. Tyttö ainakin tottuu tätä menoa moniin eläimiin 🙂
Sisäänpääsymaksu Minifarmille on seitsemän euroa ja alle 2-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Se on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin kello 11-17. Osoite on: Järventaustantie 582, 29340 Ulvila.
Ulpu-heppa on tullut tilalle huonoista oloista ja se on edelleen lihotuskuurilla 🙁
Kävimme hieman alle 2-vuotiaan touhukkaan taaperomme kanssa Minifarmilla parisen viikkoa sitten. Muuten oikein kiva paikka, mutta vähän enemmän saisivat kiinnittää huomiota turvallisuuteen, kun kävijät ovat kuitenkin valtaosin pikkulapsia. Esimerkiksi meillä meinasi lapsi humpsahtaa fasaanihäkin vieressä 20 senttiä syvään monttuun, joka oli piilossa ruohon keskellä kulkuväylällä. Koiran tekosia, kuulemma, mutta tuollaiset näköjään tunnetut ”klapit” voisi tietysti kiertää tasaisin väliajoin tarkastamassa pois. Samaten ilmeisesti pihan rekvisiitaksi tarkoitetusta veneestä törrötti pitkä rivi ruosteisia nauloja, joihin itseään raapimasta sain juuri napattua kiipeilijämme. Epätasaisia kuormalavoja(?) kulkuväylänä heinien alla suulissa, jne. Annoimme asiallisesti palautetta, pieniä asioita loppupeleissä.
Apua en tiedä mistä alottaa!
Aloitetaan siitä että kärsin ihan järkyttävästä vauvakuumeesta – jonka johdosta eksyinkin tänne. Yhdistetty sairas- ja kesäloma mahdollisti sen että luin kaikki postauksesi aina raskaudesta tähän päivään. Voi sitä itkun ja naurun määrää, kiitos ihan mahtavasta ja laadukkaasta blogista! Miehenikin on (tahtomattaan) saanut kuulla kirjoituksiasi ja naurattaa ku tehän ootte ihan me! Olen varmaan maailman kärsimättömin tyyppi ja tuo toinen (joskus jopa ärsyttävän) rauhallinen viilipytty. Miehissä jopa samaa näköä..
Tähän vielä nolo tunnustus; Olen epäsäännöllisen säännöllisesti seurannut sua ja Erikaa somessa (kiitos Johannan blogin jota olen lukenut ekoista vuosista lähtien) ja ollut ihan varma
”Naakan kaksosista”. Hyvä että nyt on faktat hallussa 😀
Ps. Vauvakuume paheni x100