Ei mikään ihme, ettei koulukiusaamista saada kuriin

Tuijotin eilen hölmistyneenä TÄTÄ juttua ja yritin saada aiheesta jotakin järkevää sanotuksi. Aika kauan meni, ennen kuin sain loksahtaneen leukani kiinni ja onnistuin muodostamaan lukemastani edes orastavasti koherentin ajatuksen sen spontaanin WHAT THE ACTUAL F*CK -tyyppisen tilalle.

Tiivistettynä: MOT kysyi Sysmän yhtenäiskoulun rehtori Tuula Vuoriselta, miksi ko. koulussa esiintyy THL:n kyselyn mukaan erityisen paljon kiusaamista. Vastauksen jälkeen ei jäänyt epäselväksi, miksi näin on. Rehtori nimittäin on itsekin sitä mieltä, että kiusatut ikään kuin kerjäävät tulla kiusatuiksi. Ilmeisesti oppilaiden tulisi olla kaikin puolin mahdollisimman huomaamattomia, hajuttomia ja mauttomia, jotta heitä ei otettaisi silmätikuiksi.

Minusta on aika outoa, että jo 12-vuotiaat rupeavat ilmoittamaan olevansa homoja tai lesboja tai jotakin tällaista. Siihen liittyy hyvin erikoinen pukeutuminen. Se herättää toisissa oppilaissa närkästystä, vihastusta ja ehkä pelkoakin. Sitten he tietysti kohtelevat tätä oppilasta sillä tavoin kuin tuntevat. Sitten tulee kokemus siitä, että kiusataan ja syrjitään, vaikka oppilas tavallaan on itse hakenut sen huomion.

Yllä oleva sitaatti on kasvatuksen ammattilaisen, koulun rehtorin suusta. Samaisen Tuula Vuorisen siis. Tämä naurattaisi, ellei itkettäisi.

Ja aivan kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi idiotismin ilotulitusta, Vuorinen jatkaa vielä kuvailemalla tällaista liian huomiota herättävää pukeutumista hutsahtavaksi.

Kaverit voivat ihan oikeasti sanoa, että sähän näytät ihan huoralta. Sehän on tavallaan jo loukkaus. Mutta kun näyttää siltä, rehtori naurahtaa.

Naurahtaa. Hän vertaa peruskouluikäisten lasten ulkonäköä seksityöläisiin ja nauraa päälle. Ja samalla tulee herjanneeksi melko turhalla tavalla myös niitä seksityöläisiä.

Meidän aikuisten pitäisi käsitellä asiaa niin, että hän, joka kokee olevansa erilainen, saa erilaisuuttaan esittää ja olla oma itsensä. Mutta niin, että ei provosoi ja ärsytä omalla käytöksellään toisia. Eihän me heterotkaan tuoda seksuaalista suuntautumistamme julki jatkuvasti.

Tuo viimeinen on jo niin tunkkainen argumentti, että salli mun ihan vähäsen nauraa. Että homot on ok kunhan eivät tunge sitä homouttaan meidän kunnollisten heteroiden naamalle?

Vuorinen on toki jo ehtinyt selittelemään ainakin Iltalehdelle, että hänen sanansa on ymmärretty väärin ja että hän on oikeasti tosi suvaitsevainen ihminen. Ja tämä suuri väärinymmärrys on tapahtunut siis siitäkin huolimatta, että rehtori on saanut ennen Ylen jutun julkaisua normaaliin tapaan tarkistaa sitaattinsa. En tiedä, miten nuo puheet hutsahtavista koululaisista voisi mitenkään ymmärtää toisella tavalla.

Eikä tuo IL:n juttu anna rehtorin mielteistä minusta yhtään sen parempaa kuvaa:

Kuinka moni tietää, ja missä vaiheessa tietää sen oman suuntautuneisuutensa? Tietääkö sen kahdeksanvuotias? Ja jos tietää, niin, tuota noin. Niin.

Selvä.

Tuo rehtorin suhtautuminen ihmisten seksuaaliseen suuntautumiseen vaikuttaa kaikin puolin vinoutuneelta.

Täällä somemaailmassa jo vuosikymmenen sompailtuani, en ihmettele vähääkään, ettei koulukiusaamista saada kuriin. Aikuiset eivät nimittäin ole selvästi yhtään sen parempia kuin keskenkasvuiset kakaratkaan. Mitä voimme odottaa lapsiltamme, jos itse arvioimme rumin sanoin jatkuvasti toistemme tekemisiä ja ulkonäköä?

Tai mitä voi odottaa koululta, jonka REHTORI on sitä mieltä, että kiusaaminen on kiusatun syy?

On turha odottaa, että koulukiusaaminen loppuu, jos luulemme lasten kehittävän oman timanttisen moraalin jossain tyhjiössä.  Huolimatta siitä miten aikuiset ympärillä käyttäytyvät. Jokaisen pitää vaatia omalta lapseltaan kiusaamattomuutta näyttämällä mallia, miten muita ihmisiä kohdellaan. Ja sanomattakin selvää, ettei kasvatuksen ammattilaisten pitäisi selittää valtakunnan medioissa, kuinka lapset kerjäävät tulla kiusatuiksi.

Lukusuositus, Naag: Kerjäsin tulla tulla kiusatuksi

21 Comment

  1. ”Rehtori nimittäin on itsekin sitä mieltä, että kiusatut ikään kuin kerjäävät tulla kiusatuiksi.” VAIKKA näin olisi, se ei silti oikeuta ketään kiusaamaan.

    1. Ei niin. Edes kiusaajaa ei saa kiusata.

  2. Jäätävin juttu miesmuistiin. Olen niin järkyttynyt että tuollaisessa asemassa oleva ihminen ajattelee noin. Hyvä että toi ajatuksensa julkisuuteen niin ehkä tähän tulee ko. koulussa parannusta. Olen sanaton.

    1. Totta! Toisaalta hyvä että tästä puhutaan ja niin vanhemmat kuin lapsetkin ymmärtävät että tuollaiset puheet tuomitaan melko yksiselitteisesti!

  3. Olin tyrmistynyt eilen luettuani tuon. Mikään ei muutu niin kauan kuin tuolla tavoin asennevammaiset ihmiset saavat olla lasten kanssa tekemisissä ja työskennellä lasten parissa.

    Yksi ihan perusasioista mitä omille lapsille opettaa, on että ketään EI kiusata vaikka olisi mikä ulkonäkö tms.

    1. Luulen että aika monet vanhemmat keskittyvät siihen ettei omaa lasta kiusattaisi eikä siihen ettei se oma lapsi kiusaisi muita.

  4. Rokkimamma says: Vastaa

    Kyllähän näitä riittää… kiusaamista on ”perusteltu” kiusatulle muun muassa sillä, että on yhteistyökyvytön. Eli erityisopettaja ja luokanvalvoja arvioivat tyttäreni yhteistyötaitoja toisen oppilaan kuullen. Tytär oli ryhmätyössä ”tehnyt liikaa” ja sai siitä pyyhkeitä yhteistyökyvyttömyydestä. Samalla ko. opettajat antoivat toiselle oppilaalle valmiin ”kiusaamisaseen” eli kun opettajat ajattelevat että tuo on yhteistyökyvytön ja sanovat sen ääneen, saavat muut oppilaat hyvän oikeutuksen kiusaamiselle.

    Onneksi omat lapset alkaa olla jo tästä koulusysteemistä ulkona, lukiossa kun yleensä kiusaamishommat alkavat helpottaa…

    1. Tuo on kyllä kaikista surullisinta, että jopa opettajat käyttäytyvät noin. Lapsen pitäisi voida luottaa koulussa edes opettajaan.

      1. Mulla samantyyppinen kokemus muutaman vuoden takaa. Lastani kiusattiin koko peruskoulun ajan. Vaihdoimme paikkakuntaakin mutta kiusaaminen jatkui uudella paikkakunnalla ja uudessa koulussa. Surullista on se että molempien koulujen opet olivat kyvyttömiä puuttumaan asiaan. Yläasteella rehtori kuittasi että pojat on poikia ja luokanvalvoja kertoi että on peukalo keskellä kämmentä asian kanssa. Että kiusaajien kohdalla on koitettu jo vaikka mitä. Palaveri lasten ja vanhempien kesken ei onnistunut koska kuulemma ei hyödytä mitään tai sitten toisen osapuolen vanhemmat eivät tule paikalle. Uskomattomin ehdotus oli opelta ja rehtorilta, että jospa minun lapseni olisi välitunnit sisällä niin välttyisi ”tilanteilta”. Kiusaaminen oli sekä henkistä että fyysistä. Välillä käytiin terkkarissakin kun kotona huomattiin että turpiin on tullut. Koulusta ei kertaakaan oltu kotiin yhteydessä näiden tapahtumien myötä. Ja kyseessä on siis arka Asperger-lapseni… Ei ole ihme että lapsi/nuori ei luottanut koulun henkilökuntaan!
        Tarinalla on kuitenkin ihan hyvä loppu, lapsestani on kasvanut mitä empaattisin ja hyväsydämisin nuori aikuinen. Pärjää elämässään ja on saanut ystäviä nyt aikuisiällä. Kiusaajistaan puhuu että varmaan heillä on isoja ongelmia jos ovat vielä samanlaisia kuin kouluaikoina.
        Kerran tapahtui häkellyttävä tilanne ruokakaupassa. Poikaani tuli moikkaamaan mulle tuntematon nuori mies. He jäivät jutulle. Myöhemmin kysyin kuka hän oli. Poikani kertoi että tämä nuori mies oli käynyt samaa yläastetta. Ja nyt aikuistuttuaan, keskellä kirkasta päivää ruokakaupassa, halusi pyytää anteeksi ettei puuttunut tilanteisiin vaan seurasi vierestä kiusaamistilanteita. En lakkaa vieläkään hämmästelemästä, miten hieno ja arvostettava ele!

  5. Äitee minäkin says: Vastaa

    Tuntuu, että nykymaailman mutsit on kovin herkkänahkaisia🤭. Omasta kouluajastani, josta toki on jo aikaa vierähtänyt, muistan että melko usein oppilaat nimittelivät toisiaan ja melko törkeästikin. Harvemmin siitä mitään numeroa tehtiin. Eri asia silloin kun kiusaaminen oli fyysistä. Tänä päivänä kun eletään ”me too”-aikaa, kaikki on niin kärjistettyä.

    Ja tämä rehtori, jota tässä kivitetään, kertoi mielipiteensä johon hänellä on yhtäläinen oikeus kuin meillä kaikilla muillakin. Ja onhan se tosi,että nykyään lapset puetaan jo alle kouluikäisinä (varsinkin tytöt) niin kovin aikuismaisiin vaatteisiin.

    1. Jaa, enpä olisi uskonut, että kiusaamisen suhteen joku onnistuisi vetämään ”nykyään ollaan niin herkkänahkaisia” -kortin. Veikkaanpa että kiusaaminen menee koko ajan rajumpaan suuntaan, sillä tapoja ja väyliäkin on enemmän kuin niinä vanhoina hyvinä aikoina joita sinä haikailet. Ja siis väitätkö ettei kiusaaminen nykyisin ole fyysistä? Jos, niin et taida olla kovin perillä asioista. Mielipiteenvapausargumentti on sekin vähän turha tässä, kukaanhan ei sitä vapautta ole rehtorilta viemässä. Vastuuta sanomisista voi silti penätä.

      1. Äitee vastaa says: Vastaa

        No tarkoitin lähinnä, että ollaan herkkänahkaisia rehtorin lausuntojen suhteen. Ja en mielestäni väittänyt, etteikö kiusaaminen olisi tänä päivänä myös fyysistä? Perillä asioista olen senverran kuin tänä päivänä voi olla seuraamalla eri tiedotusvälineitä. Lapseni ovat jo koulunsa käyneet, joten omakohtaisia tämän hetkisiä kokemuksia ei ole….mutta eipä taida olla sinullakaan?

        1. Okei ymmärsin tuon lauseesi fyysisestä kiusaamisesta väärin, luulin että viittasit siihen että ennen sitä oli, nykyisin ei.

          Mielen pahoittamiseen ja herkkänahkaisuuteen viittaavat argumentit ovat ihan todella tympeitä ja turhia. Ihan minkä tahansa asian voi kääntää niin, että ”ei tällaisista asioista ennen vanhaankaan keuhkottu”. Ja sitten voikin vasta-argumenttina tuoda keskusteluun esimerkkejä kaikesta järkyttävästä entisaikojen paskasta, jota vastaan ei taisteltu.

          Onneksi kehitys kehittyy eikä nykyään niellä niin vain esimerkiksi suvaitsemattomuutta. Ja mahtavaa, että nyt eletään ”me too -aikakautta”, jossa esimerkiksi naisten seksuaalinen häirintä ei ole ok, toisin kuin ”vanhoina hyvinä aikoina”.

          1. Äitee edelleen says:

            Mielen pahoittaminen tuntuu kuuluvan tähän aikakauteen ja olen varma, että aina joku pahoittaa mielensä kun lukee kirjoitettuja mielipiteitä. Nimittäin usein käy niin, ettei osata kirjoittaa asioita niin kuin ne tarkoittaa. Tai sitten lukija tulkitsee väärin.
            Mutta taitaa olla lehtijuttujen ja blogien tarkoituskin hiukan provosoida ja siten saada keskustelua aikaan? Mutta alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, kiusaamista en hyväksy ja suvaitsevaisuutta kannatan, mutta please ei tyrkytetä omia mielipiteitä ainoina oikeina.

          2. Irene says:

            No voin vakuuttaa että tyrkytän jatkossakin omassa blogissani mielipiteitäni siihen tyyliin kuin itse haluan 😀 erityisesti rehtoreista jotka laukovat kertakaikkisen älyttömiä ajatuksia kiusaamisesta ja sen syistä.

  6. Ja miten asioihin tulee mitään muutosta, mielellään sinne parempaan suuntaan jos vaan kohautellaan olkia ja aletaan jauhaa siitä omasta lapsuudesta, miten silloin oli ihan ok kiusata nimitellen. Mites ne koulukaverit, joita nimiteltiin törkeästi tai vähemmän törkeästi? Oliko se niille ihan fine? Ei jättänyt mitään jälkiä? Ja en tarkoita tässä jotain ”suosittua” luokan hauskuuttajaa, jolle joku kaveri heittää läppänä jotain vaan niitä, jotka jotenkin poikkeavat joukosta ja joita nimitellään harva se päivä. Onko se todellakin vaan jotain herkkänahkaisuutta? Toivotko sinä lapsellesi sellaista? Sanotko vaan, että älä tee siitä numeroa, sellaista se vaan on ja oli kun minäkin olin nuori.

    Kiusaamiselle ei ole mitään perustetta, ei mitään. Lapset ovat lapsia joo, mutta aikuisten kuuluu ne kasvattaa. Kyllä jo ala-asteikäisen pitäisi ymmärtää mikä on kiusaamista. Niin kauan kun suhtaudutaan vaan, että nooh, niin se oli ennenkin niin mikään ei muutu paremmaksi.

    1. Miten asioihin tulee muutosta keuhkoamalla täällä?

      Ja siitä olen samaa mieltä, että aikuisten kuuluu kasvattaa lapset ja nimenomaan lasten vanhempien. Lapsi ymmärtää jo leikki-ikäisenä, ettei kiusaaminen ole sallittua.
      Siispä kasvattamaan!

      1. On erittäin hyvä että myös blogaajat ottavat kantaa epäkohtiin. Jo se, että Irene sai sinussa aikaan tuon kommentin on osoitus siitä että kannatti kirjoittaa tästä. Muutos alkaa juuri näin.
        Toivon että kaikki uskaltavat nostaa tikunnokkaan hankaliakin asioita.

  7. Todellakin kiusaamisesta tulee ” keuhkota” täälläja kaikkialla muuallakin. Kiusaaminen EI ole ok ja siihen pitää ains napakasti ja väsymättä puuttua.

    Ja juurikin olen sitä mieltä että kannattaa todella keskittyä iskostamaan kukin meistä niiden omien lasten korvien väliin että muita ei kiusata, kiusaamiselle ei ole milloinkaan hyvää perustetta ja ainoastaan juntit kiusaavat muita.

  8. Ajat ovat muuttuneet ja se on oikein hyvä asia. Ennen kiusaamista ei ehkä tunnistettu samalla tavalla. Häirikköoppilaita toki oli, mutta kyllä kiusata osasi kuka vaan, jopa hyvin menestyvä kympin tyttö. Kouluaikoinani keskustelukulttuuri oli hyvin erilainen ja minusta on oikein hyvä, että nykyään uskalletaan tuoda esille ikäviäkin asioita, koska elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Kiusaamiseen pitää puuttua, koska se on moukkamaista käytöstä eikä sitä voi perustella/oikeuttaa millään. Ei koulussa, eikä työpaikoilla.

  9. 80/90 luku says: Vastaa

    Täysin samaa mieltä. Luin tämän jutun ehkä hiukan myöhässä mutta asian oltua pinnalla mietin samoin. Itse kävin peruskoulun tässä kyseisessä koulussa luokalta kaksi lähtien, kiusattiin koko koulun ajan päivittäin. En ollut mitenkään poikkeava, hiljainen vain ja ujo koska minua oli kiusattu aiemmassa koulussani eri paikkakunnalla. Se riitti poikalaumalle. Kukaan ei puuttunut koskaan kiusaamiseen ja en puhunut siitä kotona. Opettajat varmasti näkivät sen, purkkaakin hiuksista irrottivat (leikkasivat) jonka luokan poika päälleni heitti, ja antoivat asian olla. Isosiskoni takki leikeltiin. Kiusaaminen on aina väärin, ja vaikutukset ovat kauas kantoisia. Sitä ei voi perustella.

Vastaa käyttäjälle Irene Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.