Näin viime yönä sellaista unta, että kirjoitin tällä otsikolla blogiin! Kiitos siis postausideasta, alitajunta.
Olen kenties harvinainen siinä mielessä, etten ole koskaan kummemmin kipuillut tulevaisuuden urasuunnitelmien tai koulutusvalinnan kanssa. Sävelet ovat olleet hyvin selvät aina.
Niin kauan kuin muistan, olen tiennyt haluavani yliopistokoulutuksen. Isäni, äitini ja molemmat siskoni ovat saaneet akateemisen koulutuksen enkä ehkä halunnut erottua joukosta. Kukaan ei vaatinut tietynlaista kouluttautumista, mutta halusin varmasti osin myös näyttää, että minusta on samaan kuin muistakin.
Päätin jo lukiossa, että minusta tulee toimittaja ja suunnittelin itselleni ammattihaaveisiini sopivan koulutuksen. Olin kiinnostunut suomen kielestä ja päätin hakea lukemaan ainetta Helsingin yliopistoon. En osannut oikein kuvitella itseäni muussa kaupungissa ja muistan myös ajatelleeni lapsellisesti, että haluan siihen suurimpaan ja parhaimpaan yliopistoon. Tiesin, että voisin sitten sivuainevalinnoilla suuntautua toimittajaksi, vaikka suomen kielen opiskelijoista suurimmasta osasta tuleekin opettajia ja toimittajia taas koulutetaan tiedotusopin ja viestinnän laitoksilla.
Luin pääsykoekirjoja ihan vimmaisesti, sillä sellaista vaihtoehtoa ei ollut, etten pääsisi yliopistoon. Lopulta pääsin sekä yhteispisteillä että pelkän pääsykokeen perusteella. Sivuaineina luin kotimaista kirjallisuutta, uskontotiedettä, sukupuolentutkimusta ja Taideteollisessa korkeakoulussa visuaalista journalismia. Kotimaisen kirjallisuuden valitsin vain siksi, ettei se vaatinut läsnäoloa, sillä olin yhden lukukauden kokonaan Taikissa.
Sain pestin Iltalehdestä viidentenä opiskeluvuonna, ja kiinnostus opintoja kohtaan oli tuossa vaiheessa jo aika pientä. Kyhäisin gradun muutamassa viikossa aiheena puhutun kielen tutkimus ja sain vihdoin filosofian maisterin paperit käteen.
Valmistumisesta lähtien olen tehnyt toimittajan (ja bloggaajan) töitä enkä ole oikeastaan haikaillut toiselle alalle. Olen toki miettinyt, mitä tehdä jos nämä hommat alkaisivatkin kyllästyttää. Tässä vaihtoehtoja:
Psykoterapeutti
Hah, yllätyitkö? Olen aina ollut kiinnostunut ihmismielestä ja mietinkin jossakin vaiheessa vähän aikaa, että terapeutin ammatti kiinnostaisi. Selvitin jopa, miten se olisi mahdollista. Tämä tosin oli ihan puhtaasti haihattelua, sillä en usko, että minua saisi koulunpenkille enää koskaan. Minulla ei ole edes valmiiksi minkään sortin hakukelpoisuutta psykoterapeuttikoulutukseen.
Tiedottaja
On ehkä osaksi sattumankin kauppaa, että minusta lopulta tuli toimittaja. Katselin ja muistaakseni hainkin tiedottajan paikkoja ennen Iltalehden pestiäni. Jonkun mielestä tiedottajan hommat olisivat varmasti voineet jopa sopia kaltaiselleni ihmiselle toimittajan töitä paremmin. Kuulin pari kertaa urani alussa, etten ole tarpeeksi röyhkeä toimittajaksi. Eikä minusta missään tapauksessa politiikan toimittajaksi tai viihdereportteriksi olisikaan. Onneksi lifestyle-toimittajan ei niin röyhkeä tarvitse ollakaan.
Kustannustoimittaja
Meillä oli ylopistossa lyhyt kurssi kustannustoimittamisesta ja mietin tuolloin, että homma voisi sopia minulle. Olen aina ollut kiinnostunut kirjallisuudesta ja hallitsen oikoluvun. Ehkä minusta olisi voinut tulla ihan kelpo editori, jos olisin tuolloin suuntaunut sille alalle. Oman kirjani kustannustoimittajan työtä katsellessani kuitenkin pohdin, ettei minusta olisi samaan. Olen enemmän se höperö kirjoittaja, jonka tekstit tarvitsevat editointia 😀 Ainakin jos puhutaan yhtään luovemmasta kirjoittamisesta.
PR-ammattilainen
Tämäkin työ voisi olla ihan mahdollinen meikäläisen taustalla. Olen huomannut, että monet toimittajat ja bloggaajat ovat näinä päivinä hypänneet toiselle puolelle. Olen ajatellut, että PR-firmassa työskentely voisi periaatteessa olla mahdollista mutta käytännössä sitten taas ei kuitenkaan. Olen ollut omien töideni puolesta tekemisissä monien PR-ihmisten kanssa ja pelkäänpä, ettei heistä kukaan ole kaltaiseni erityisherkkä-introvertti. Itsehän väsähdän ihmiskontakteista ollessani vain vieraana PR-tilaisuuksissa.
Valokuvaaja
En ole varma, olenko kertonut koskaan kenellekään, että hain Taikin sivuaineopintojen jälkeen pääaineopiskelijaksi samaan oppilaitokseen. Innostuin visuaalisen journalismin opintojen aikaan niin palavasti valokuvaamisesta ja koko koulusta, että halusin alkaa kokopäiväiseksi taikilaiseksi. En päässyt ennakkotehtäviä pidemmälle, ja pettymys oli kova. Luulen kuitenkin, että tämä kohtaloni on ihan ok. Viihdyn parhaiten näin päätoimisena kirjoittajana ja oman elämäni valokuvaajana. Koen myös, ettei minulla ole ammattimaiseen valokuvaamiseen tarpeeksi teknistä ymmärrystä.
Oletko vaihtanut alaa tai harkinnut sitä?
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.