Sille, miksi olen ollut pitkään pois blogista on kaksi syytä. Toinen on se, että takanani on elämäni raskain ajanjakso. En ole koskaan elämässäni kokenut tällaista tuskaa, jonka pyörteisiin olen viime kuukausina joutunut. En siis ole yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa blogia. Olen keskittynyt siihen, että ylipäänsä selviydyn päivästä toiseen.
Toinen syy on se, etten ole pystynyt repäisemään laastaria irti: en ole kyennyt kertomaan julkisesti, mistä hiljaisuus johtuu. Vaikka suurin osa teistä sen on varmaan aavistanutkin viimeistään silloin, kun kerroin Instagramissa asuntomme menevän myyntiin.
Me eroamme.
En ole edelleenkään siinä pisteessä, että voisin avata tätä enempää. Toivon, että ymmärrätte. Haluan kuitenkin sanoa jotakin välttyäkseni syyttelyltä ja muistuttelulta, että erityisesti pienen lapsen vuoksi pitäisi yrittää pelastaa parisuhde. Haluan vain sanoa, että olen tehnyt aivan kaikkeni. Sananmukaisesti kaikkeni. Mutta en voi pelastaa parisuhdetta yksin.
Palaan blogin pariin pikku hiljaa, sillä pahin on jo takana päin. Kerron varmasti jatkossakin omasta näkökulmastani, miltä koko tämä musertava elämänmuutos tuntuu, mutten voi koskaan avata eroa ja siihen johtaneita syitä enempää, jos se avautuminen loukkaisi eron toisen osapuolen yksityisyyttä. Nyt toivon vain ymmärrystä ja otan kiitollisena vastaan kaikenlaisen vertaistuen. Viime kuukausina olen todella ymmärtänyt vertaistuen voiman.
Irene, olen niin pahoillani! Olen aina säännöllisen epäsäännöllisesti seurannut blogiasi ja aavistelinkin jotain tämänkaltaista. Voimia ja jaksamista sinulle, halauksin!
Kiitos, ihana Kaisa. Kunpa vielä joskus tavattaisiin 🙂 <3
Olen todella, todella pahoillani. Vaikka nyt sattuu aivan hirveästi, selviät tästä. Nyt ei ehkä tunnu siltä, mutta ajan kanssa helpottaa. Se on kulunut latteus, mutta pitää paikkansa. En halua antaa tällaisessa tilanteessa neuvoja, mutta yritä mennä virran mukana. Tarkoitan tällä sitä, että ota tunteet ja ajatukset vastaan sellaisina kuin ne tulevat ja anna itsellesi aikaa. Jos näin vaikeassa tilanteessa pystyy kuuntelemaan itseään, mieli tietää kyllä miten toipuminen alkaa. Kannustaisin myös hakemaan ammattiapua, jos yhtään siltä tuntuu. Sekin voi tehdä hyvää, että voi turvallisessa ja rauhallisessa ympäristössä itkeä 45 minuuttia vaikka ei saisi mitään puhuttua.
Erosin noin kaksi ja puoli vuotta sitten teini-ikäisenä aloitetusta parisuhteesta. Ensimmäiset kuukaudet, melkeinpä koko vuosi oli todella rankkaa enkä meinannut hyväksyä, että ero on totta. Tuntui että koko maailmalta romahti pohja. Pahimmalta tuntui ajatus siitä, että minulta vietiin tulevaisuus. Olin vilpittömästi uskonut, että olemme yhdessä aina ja olin rakentanut suuren osan itsestäni parisuhteen varaan. Muistan vieläkin sen tunteen, kun huomasin, että olin jo parina aamuna herännyt ilman musertavaa ahdistusta. Siihen meni minulla yli puoli vuotta, mutta se oli minulle tärkeä merkkipaalu ja osoitus siitä, että olen menossa oikeaan suuntaan.
Tämän kuluneen reilun kahden vuoden aikana olen oppinut valtavan paljon itsestäni ja saanut itseluottamusta. Koska olen selvinnyt tästä, selviän vaikka mistä. Oli rankkaa mutta myös jännittävää tutustua itseeni yksilönä eikä parisuhteen toisena osapuolena. Tarkoitus ei ollut vuodattaa omaa erotarinaani vaan ehkä tarjota vertaistukea. Tiedän, että silloin kun oma tuska ja kipu on pahimmillaan, voi olla todella vaikea uskoa, että asiat vielä paranevat. Minun ainakin oli. Sekin on ok ja kuuluu prosessiin. Paremmat ajat kuitenkin koittavat vielä <3.
Tämä oli mielestäni ihana kommentti.
Toivon sulle kaikkea hyvää tässä tilanteessa! Olet jo matkalla valoisampia ja kevyempiä päiviä kohti. <3
Kiitos blogistasi! Jaksan odottaa että jaksat ja haluat taas kirjoittaa.
Kiitos kun kommentoit ja annoit vertaistukea. On niin tärkeää kuulla selviytymistarinoita juuri nyt. Mäkin uskon ja luotan siihen, että kaiken tän jälkeen nousen ylös entistä vahvempana. Kaikella kurjuudellakin on tarkoitus. Sä todellakin osasit sanoa juuri kaipaamani sanat! Kiitos ihan tuhannesti.
Voi Irene. Voimia paljon ❤️
Kiitos Riikka <3
Jaksamista! Eikä kaikkea henkilökohtaista tarvikaan kertoa – uskoisin, että fiksut lukijat ymmärtävät. Keräät voimia, järjestelet asioita ja annat rakkautta lapsellesi, yrität nauttia tulevasta kesästä ja palaat blogin ääreen kun siltä tuntuu. Ystävällisin ajatuksin
Kiitos tuesta ja ymmärryksestä <3 mulla on parhaat lukijat <3
Voi miten ikävä kuulla. Paljon voimia ja jaksamista sinulle. Toivottavasti lapsen vilpittömyys arjessa auttaa jaksamaan.
Jään odottamaan uusia postauksiasi kun on niiden aika 😊
Lapsi on parasta, mitä on. Onneksi minulla on hänet <3 Kiitos tuesta.
Voimia sinulle Irene!
Kiitos, Miia <3
Paljon voimia, Irene. ❤️ Ero voi olla tosi musertavaa, melkein halvaannuttavaa. Itsellä oli aikanaan ero, joka tuli shokkina. Jokainen aamu oli kaamea, kun se iski tajuntaan. Miten sen muisti vasta joitain sekunteja heräämisestä…. Toivottavasti sulla on lähellä se aamu, kun ei enää tunnu niin pahalta. Joka tapauksessa se on koko ajan lähempänä. ❤️
Tuo tunne on kauhea aamuisin. Aamut ovat muutenkin raskaimpia. Mä toivon, että sulle paremmat ajat ovat jo koittaneet <3
Ovat ja niin koittavat sinullekin. Kaikkea hyvää, Irene! <3
Voimaa Irene! Kun kukaan ei tuntunut osaavan/voivan auttaa, kirjasi nosti minut ylös vauva-ajan ahdistuksesta ja siitä on pitänytkin monesti kiittää. Autoit siis minua kovin, joten toivon sulle paljon jaksamista uudessa elämäntilanteessa. Vaikka nyt tuntuu pimeältä, kyllä se valo joskus saapuu. Ystäväni aikanaan sanoi minulle vaikealla hetkellä, että kun yksi ovi sulkeutuu, jossain vaiheessa seuraava avautuu. Ei kukaan sinne eteiseen ole jäänyt loppuelämäksi seisomaan. Päivä kerrallaan.
Tämä viestisi oli täyttä kultaa. Itkin kun luin. Kiitos, kiitos ihan tuhannesti <3 mä muistan tämän aina.
Voimia! <3
Kiitos, niitä tarvitaan <3
Voimia <3
Saman läpi käyneenä voin omasta puolestani sanoa että asiat järjestyy, ajan kanssa. Vaikkei se alkuunsa siltä tunnukaan. Ihanaa että sinulla on läheisiä joihin voit tukeutua ja jotka ovat apunasi. Heidän merkitystään ei voi väheksyä. Ja tyttärestäsi saat voimaa ja iloa elämään. <3
Kiitos, tästä on tosiaan seurannut se hyvä, että olen käsittänyt kuinka korvaamattomia ihmisiä mulla on elämässä. Kiitos, kun luot muhun uskoa, että kaikki järjestyy vielä <3
Kaikkea hyvää ja jaksamista sinulle! Vaikka ei tunnu lohduttavalta, niin elämä kyllä kantaa. Yritä nähdä itsessäsi hyvä ja muista huolehtia itsestäsi pikkuisen. Itselläni ero reilu vuosi sitten. Välillä tuntuu kuin siitä olisi pieni silmänräpäys ja toisena hetkenä kaikki aiempi tuntuu hyvin kaukaiselta. Voimia ja lämmin halaus sinulle!
Kiitos. Olen pahoillani että olet joutunut tämän kokemaan. Toivon, että olet jo isosti voiton puolella. Kiitos vertaistuesta.
Tämä uutinen ei tullut yllätyksenä, mutta tieto iski ilmat pihalle. Ihan kuin olisin saanut vastauksen mitä mun pitäis tehdä omassa tilanteessa! Mutta koen, että en ole tehnyt vielä lähellekkään kaikkea mitä pitää yrittää säilyttääkseni liittoni. Sen myötä en ole siis valmis tekemään näin rohkeata päätöstä. Sinä sen sijaan olet rohkea ja toivon sinulle uskallusta & voimia jatkossakin!
Mä en valitettavasti päätöksiä saanut tässä kaikessa oikein tehdä. Toivon niin paljon voimia sulle, mä uskon että pahimmankin tilanteen voi korjata <3
Voimia vaikeaan elämäntilanteeseen! En tiedä oletko lainkaan uskonnollinen, mutta minua lohduttivat seuraavat Raamatun sanat jäädessäni yksin pienen vauvan kanssa: ”sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.”
Nämä sanat lohduttivat myös mua, kiitos tuhannesti niistä <3
Voimia sinulle! Muista tukeutua sisareesi ja perheeseesi, he varmasti jaksavat ja jatkavat rinnallasi. Anna itkun tulla, et mene rikki. ❤️
Mun ympärillä on onneksi aivan korvaamattomia ihmisiä, olen heistä niin kiitollinen. Kiitos kun tuet <3
Voimia ja tukea hiljaiselta lukijalta (kirja/blogi), toivon sydämellisesti parempia aikoja. Virtuaalihalaus ja kaikkea parempaa. ❤️
Kiitos niin paljon, kun tuet <3
Paljon voimia sinulle! Tämä on eka kerta kun kommentoin täällä mutta täällä kertaa aihe osuu niin lähelle. Erosin itse vuosi sitten, parisuhde oli kestänyt yli 20 vuotta. Meillä on kolme lasta josta nuorin oli silloin 3,5 kk. Ero tuli minulle yllätyksenä, shokkina! Myöhemmin tiedostan että merkkejä oli ollut ilmassa jo pidempää. Olen itse kasvanut ydinperheessä ja olisin tietenkin halunut sitä kovasti myös minun lapsille.
Eka puoli vuotta oli todella raskas. Yritin kääntää jokaisen kiven ja miettiä olisiko jotain vielä tehtävissä. Mutta toinen oli jo tehnyt päätöksensä. Käymme edelleen (syksystä) pariterapiassa, tämä on ollut varsinkin minulle raskasta mutta haluan keskustella kaikki solmut auki ja oppia virheistä. Muutamasti viime aikoina myös lapset ovat olleet mukana keskustelemassa. Toivon myös että minä ja ex-mies aina mahdutaan saman katon alle lasten vuoksi. Minun toipuminen on vielä kesken mutta huomaan että valopilkkuja alkaa jo näkyä.
Halauksia♥️
Mulla on hyvin samanlainen tilanne. Kiitos kun annoit vertaistukea. Ihana kuulla, että olet itse jo toipumaan päin. Monet sanoo, että vuoden se vie, kunnes huomaa, ettei ero ole päällimmäisenä mielessä. Halauksia ja voimia sinne <3
Jaksamista ja kaikkea hyvää ❤
Kiitos, kiitos kun tuet <3
Olen niin pahoillani puolestasi,todella surullista. Voimia sekä sinulle että tyttärellesi!
Kiitos, voimia tarvitaan <3
♡
<3
Olen pahoillani puolestasi. Toivotan voimia ja kaikkea hyvää ja parasta elämääsi. ❤️
Kiitos niin paljon tuesta <3
Voimia ❤️
Kiitos, niitä tarvitaan <3
Olet ajatuksissani, koen tuskan jonka tunnet.
Kiitos kun myötäelät <3
Voimia ja jaksamista sinulle! Elämä kantaa vaikkei se nyt varmasti siltä tunnukaan. Anna itsellesi aikaa asian läpikäyntiin. Varmasti tulevaisuudessa voit katsoa taaksepäin ja huomata miten vaikeasta elämäntilanteesta pääsit eteenpäin.
Näin mäkin haluan uskoa <3 Kiitos kun sanoit nuo tärkeät sanat: elämä kantaa.
Voimia ja jaksamista ❤️
Kyllä me lukijat täällä ootetaan, kunnes sulla on taas parempi aika kirjotuksille.
Kiitos tuesta ja ymmärryksestä <3
Kuten sanoin: Sä selviät ❤️ Ja tulet vielä vahvemmaksi ❤️
Kiitos, kun oot ollut tukena <3 olet kultaa.
Voi ei – onpa surulllista kuulla 😪. Vauva-aika on parisuhteelle todella raskasta – puhumattakaan siitä millaista se on, jos samaan aikaan toinen vanhemmista sairastuu. Silloin jos koskaan tarvitsee toisen 100% tuen. Meilläkin on eropapereita oltu allekirjoittamassa lukuisia kertoja. Silti vielä yhdessä ollaan, vaikka toisinaan mietin, että onko tässä järjenhiventäkään. Ero on myös uuden alku. Ja kuten sanoit yksin ei voi liittoa pelastaa. Lähetän sulle paljon voimia ja lämpimiä ajatuksia. ❤️
Kiitos, harmi kuulla että teilläkin vaikeaa 🙁 Mä uskon että omassa tilanteessani ero on todellakin tosi paljon paremman alku <3
Sen halusin vielä sanoa, että se että kerrot erosta ja surusta ja tuskasta julkisesti auttaa ja tulee auttamaan lukemattomia muita, jotka kokevat saman. Se, että tietää jonkun toisen läpikäyneen saman (ja selvinneen siitä) auttaa ja lohduttaa. Uskon monen surussaan googlaavan itsensä tämän kirjoituksen pariin ja saavan siitä lohtua ja vertaistukea.
Näin mäkin uskon. Siksi yritän välittää näitä tunteita mahdollisimman paljon. Itse googlasin hädissäni vertaistarinoita netistä. Ne on kullanarvoisia.
Voimia raastavan elämäntilanteen keskelle💚 Kaikella on AINA joku tarkoitus, vaikka nyt sitä voi olla vaikea hyväksyä. Joskus tulevaisuudessa mietit että näinhän sen just piti mennä, usko pois.
Mä uskon vahvasti jo nyt, että tällä kaikella on tarkoitus <3
Voimia ihan hirveästi. Sun blogiuraa alusta asti seuranneena tää uutinen kolahti jotenkin tosi kovaa ja haluaisin sanoa jotain lohduttavaa, mutten oikein osaa kuulostamatta lattealta. Toivon sulle pelkkää hyvää ❤
Ei tarvitse osata sanoa mitään, kiitos kun olet siellä ja kommentoit <3 sain voimaa tästäkin viestistä <3
Ihan tosi paljon voimia ja tsemppiä! En epäile hetkeäkään ettet selviäis 🙂
Kiitos, kiitos kun uskot!
Paljon voimia. <3
Kiitos, niitä tarvitsen <3
Aloin seurata blogiasi alkuvuodesta 2016 ”reaaliajassa”: sulla oli ollut tasan sama laskettu aika, kuin mulla vuotta myöhemmin. Esikoisen odotus on niin uutta, spesiaalia ja mieleenpainuvaa aikaa ja sun blogisi oli heti tosi mieleinen. Kirjasi luin, kun kuopus oli pariviikkoinen. Osui ja upposi sekin. Selatessani jokunen viikko sitten Teneriffan lomapostauksiasia, huomasin että olitte olleet samaisessa hotellissa, kuin minä ja mieheni marraskuussa 2015. Tein kyseisessä hotellissa elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin.
Näin sinut tänään täällä maaseudulla leikkipaikassa (ainakin mielestäni olit sinä.) Kotona päätin katsoa, oletko postannut pitkästä aikaa. Tosi kurja lukea tälläisia uutisia. Toivotan sinulle voimia, sekä kuluneen, mutta paikkansa pitävän fraasin: asioilla on tapana järjestyä!
Toivottavasti säästyt ikäviltä kommenteilta, eroaminen varmasti ihan tarpeeksi kamalaa muutenkin.
Voi vitsit, kyllä se minä olin siellä leikkitapahtumassa. Huomasin, että joku katsoi tarkkaan, olitkohan se sinä <3 meilä on paljon yhteistä. Kiitos kun kommentoit ja valat uskoa muhun <3
Voi Irene! Oon niin pahoillani sun puolesta, todella surullinen uutinen.
Mutta yhdyn ehdottomasti ylläolevaan kuoroon; vaikka ei nyt siltä tunnukaan niin kyllä aika parantaa. Pääasia on, että on tukea ja turvaa ympärillä kuten sulla selkeästi on. Otat vaan rauhassa ja annat elämän kuljettaa.
Kiitos potenssiin miljoona sun upeasta kirjasta, itkin sellaista räkä poskella itkua kun sitä kuuntelin äänikirjana ja se oli kuin mun päästä ja peloista kirjoitettu.
Sä selviät mistä vaan, oon siitä ihan varma!
Voimia ja aurinkoisia ajatuksia sulle ja pienelle neidille❤
Voi miten ihana kuulla, että olet tykännyt mun kirjasta ja saanut siitä ehkä apua. Mä sain niin paljon voimaa tästä kommentista, kiitos ihan miljoonasti <3 kiitos että saat mut uskomaan, että vielä täältä noustaan <3
Oi kuinka surullisia uutisia 🙁 Jaksamista! Anna Puun Kaunis päivä oli aikoinaan oma suru-&voimabiisi, kyllä asiat järjestyy ajan kanssa. Ja me lukijat pysytään, vaikka blogissa vähän hiljaisempaa olisikin!
Kiitos Suvi <3 luin kappaleen sanat. Kuinka usein oonkaan tuon kappaleen kuullut, mutta vasta nyt kolahti. Ihana biisi, kiitos kun muistutit siitä <3
Olen 30 vuotias nainen, ja lukenut blogiasi jo pitkään. Kirjasikin luin ja se kolahti, vaikka olenkin lapseton. Sitä lukiessani herkistyin usein siksi, koska ajattelin, kuinka se varmasti auttaa niin monia. Kuinka niin moni voi siitä hyötyä ja vain siksi, että sinun sydämesi on tarpeeksi suuri avaamaan ne asiat taitavasti paperille. Muistan ajatelleeni, että on ihanaa, että kirjoitit sen kirjan, ja voi kunpa sen lukisi moni.
En tunne sinua etkä sinä minua, mutta toivon vilpittömästi sinulle kaikkea hyvää. Ja meitä, jotka sinusta niin kovin lämpimästi ajattelemme, on täällä iso joukko. Sinä selviät kyllä. ❤️
Ikäviä uutisia, paljon myötätuntoa ja lämpimiä ajatuksia sinulle <3 Olet vahva nainen, ja te selviätte tästä ja tämä voi tuoda lopulta uuden eheytymisen elämässä. Ehkä joku päivä kirjoitat tästä uuden kirjan meille, kun on aikaa kulunut ja katsot tätä aikaa taaksepäin jääneenä elämänä. Lapsen ja läheisten kautta selviät, et ole yksin. Kyllä se hyvä päivä vielä tulee. Terveisin Iida.
Paljon voimia! Itse saman kokeneena, haluan antaa yhden neuvon joka auttoi ainakin minua pääsemään pahimman vaiheen yli; hoin itselleni että ”selviä tästä päivästä”. Tulevaisuuden ajattelu ja erosta selviäminen tuntui liian raskaalta, raastavalta ja kaukaiselta ajatukselta, mutta kun antoi itselle luvan olla surullinen ja keskittyä selviämään vain yhdestä päivästä kerrallaan ajatusta oli helpompi käsitellä. Nyt erosta puolitoista vuotta, vieläkin välillä tulee suru, mutta huomattavasti enemmän on parempia hetkiä.