Minä erohehkun

On ollut vähän käynnistymisvaikeuksia täällä blogin puolella kriisin jälkeen. Olen pahoillani siitä.

Elämässä itsessään taas ei ole ollut käynnistymisvaikeuksia – ehkäpä tämä blogihiljaisuuskin johtuu juuri siitä. Tai siitä, että tuntuu hassulta ja vähän pelottavaltakin hehkuttaa uutta elämäänsä. Elämä kaksipistenollaa.

Ihmettelen välillä itsekin, miten voin olla tässä pisteessä suhteellisen lyhyen ajan jälkeen. Alkukesästä olin aika romuna, luonnollisesti. Loppukesästä elin aivan kutkuttavan jännittävää, onnellistakin arkea.

Olen edelleen loputtoman kiitollinen ja iloinen uudesta kodistani. Tajuan jatkuvasti syvemmin, että paikkani on täällä kaupungin vilskeessä, ihmisten keskellä. Eilen kiersin taas Töölönlahtea. Hengitin keuhkoihini kirpeää syysilmaa, naurahdin vedessä pyllyt pystyssä sukeltavia sorsia ja pysähdyin ihailemaan joutsenperheen hassuja, pörheän harmaita, jo isoksi kasveita poikasia. Katsoin lahden toisella puolella horisonttiin kohoavaa Linnanmäkeä ja ajattelin taas, kuinka ihanaa on olla kotona.

Tuntuu kuitenkin, että jos hehkuttaisin jatkuvasti oloani ja uutta elämääni, joutuisin jotenkin selittelemään sitä, miksen ole vielä sängyn pohjalla itkemässä. Pelkäisin myös, että hehkutukseni käsitettäisiin päälle liimattuna. Että ehkä vain teeskentelen, että olen iloinen ja onnellinen. Koska en mitenkään voisi vielä olla.

On olemassa sellainen käsite kuin erohehku ja minä todellakin tiedän, mitä se on. Se tarkoittaa sellaista tilaa, jossa eronnut on huomannut, että ero ei ollut maailmanloppu vaan itse asiassa portti parempaan elämään. Terapeuttini sanoi, että hehkuni huomaa välittömästi, kun astun ovesta sisään. Olen aivan eri ihminen kuin vuosi sitten.

Uskon vahvasti, että erohehkun saa lopulta kokea jokainen eronnut. Joiltakin sen saavuttaminen vie enemmän aikaa kuin toisilta. Tapahtuessaan ero on nimittäin aina hyvä asia. Sekin on oikein hyvä asia, jos joku sen välttää, selättää ongelmat ja on taas onnellinen parisuhteessaan. Mutta kun erotaan, se on kaikille se portti parempaan.

Erohehkustani saan kiittää isosti terapeuttiani. En usko, että olisin tässä tilassa ilman jo puolitoista vuotta jatkunutta psykoterapiaani. Sain eväitä kriisin taltuttamiseen jo ennen eroa ja sen jälkeen.

Terapeuttini käänsi välittömästi oman eronarratiivini toiseen suuntaan. Hän onnistuu aina saamaan minut katsomaan asioita toiselta kantilta. Alkuperäisessä tarinassani olin uhri, jota kaikkien piti voivotella ja lohduttaa. Terapeutin avustuksella tajusin, ettei se ollut se tarina, jota halusin elää. Eikä se oikeastaan ollut edes totta.

PS. Madaralla on taas koko tämän päivän 40 prossan ale koko valikoimasta. Käy siis hamstraamassa esim. maailman parasta kosteusvoidetta. (Mainoslinkkejä)

5 Comment

  1. Hienoa, että voit hyvin. Joskus elämme elämää, joka ei ole meitä. Rohkea uskaltaa elää omaansa.

  2. Tunnistan tämän. Ihana kuulla, että elämä taas kantaa! 🙂

  3. Minna K. says: Vastaa

    Ihana kuulla! Kaikkea onnea tulevaisuuteen. <3

  4. Moi, halusin kiittää (ääni)kirjastasi Hullu kuin äidiksi tullut, joka lohdutti minua suunnattomasti kun vaapuin hirveissä hormonihuurutuskissa vastasyntyneen kanssa varovaisilla vaunukävelyillä. Hyperemeesiraskaus ja synnytys jättivät minut huonoon kuntoon ja nyt kun vauva on jo 3,5 kk, tajuan, että selvisin siitä vaikeasta ajasta, vaikka pikkuvauva-aikakaan ei päästänyt helpolla imetysvaikeuksien takia. Ja kirjasi ääniversiona oli kuin ystävä, joka sanoitti asioita, joita pyörittelin päässäni ja itkin, itkin ja itkin, myös helpotuksesta. Olen kiitollinen esimerkiksi esittelemästäsi termistä ”synnytyksen jälkeinen ahdistus”, josta hyvin vahvasti kärsin. Kiitos ja hyvää uutta elämänvaihetta ❤️

  5. Oon niin onnellinen sun puolesta! Toivon kaikkea parasta sulle myös jatkossa. 🙂

Vastaa käyttäjälle Merja Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.