Näin jaamme huoltajuuden

Sain eilen kuvakaappauksia Jodel-keskustelusta, jossa spekuloitiin lapsemme huoltajuutta. En käytä Jodelia enkä lue keskustelupalstoja, enkä varsinkaan lue mitään, mitä minusta on kirjoitettu. Päätin kuitenkin vastata pohdiskelijoiden kysymyksiin IG Storiesissa, koska huoltajuudessamme ei ole mitään salaista. Spekuloijat olisivat ihan hyvin voineet kysyä sitä suoraan minulta. Olisin ihan hyvin voinut kertoa itsekin avoimesti, miten perheemme toimii nykyisin, mutta en vain tullut vielä ajatelleeksi.

Jaamme lapsen huoltajuuden täysin tasan, mutta viikko-viikko-systeemi ei tullut missään vaiheessa kysymykseenkään. Kun ero nostettiin pöydälle viime talvena, suurin huoleni oli tietysti lapsi. Ennen kaikkea se, miten hän pärjää kahdessa kodissa, mutta myös se, kuinka itse selviän ilman häntä. Tuntui suunnattomalta helpotukselta päättää heti, ettei Ellin tarvitsisi olla viikkoa erossa kummastakaan vanhemmasta eikä minun tarvitsisi olla niin pitkään erossa lapsestani.

Kun tänään pohdin tätä kirjoitustani aamukahvilla, mieleeni nousi se hetki helmikuulta, kun seisoin itku kurkussa talvisessa leikkipuistossa. Lapsi leikki riemuissaan kiipeilytelineessä ja minä mietin, miten koskaan tulen selviämään erosta ja lapsesta erossa olemisesta. Muistan hetken niin elävästi, että se olisi voinut tapahtua viikko sitten. Toisaalta taas tuntuu, että hetkestä on ikuisuus, sillä minä selvisin. Tänään kyyneleet tulivat paitsi tuskallisesta muistosta myös siitä, että tunsin sillä hetkellä valtavaa helpotusta sekä suurta lempeyttä ja ylpeyttä itseäni kohtaan. Kuinka pitkälle olen tullut siitä helmikuisesta hetkestä!

Huoltajuudesta ei kai oikein voi puhua ilman pakollista disclaimeria. Viikko-viikko-systeemi sopii varmasti erittäin hyvin monille perheille! En väheksy sitä mitenkään, mutta meille se ei olisi sopinut. Elli on vielä pieni ja lisäksi herkkä ja ikävöi valtavasti: nyt hän näkee parin päivän välein molempia vanhempiaan eikä enää juurikaan puhu ikävästä. Asumme Jaakon kanssa lähekkäin, eikä lyhyestä ”vaihtovälistä” ole ollut kerrassaan mitään huonoa sanottavaa kenelläkään.

Systeemimme keksin eräältä tuttavaltani, joka kertoi sen heti, kun kuuli erostamme. Tämä on käytössä myös heidän perheellään ja minusta tämä on todella hyvä! Elli on siis minulla maanantaista keskiviikkoon, Jaakolla keskiviikosta perjantaihin ja taas minulla perjantaista maanantaihin. Sitten taas Jaakolla maanantaista keskiviikkoon ja niin edelleen. Tällä tavalla päivät ja viikonloput vaihtuvat joka viikko. Viikonloppuna lapsi on siis vähän pidempään toisen vanhemman luona, mutta tällöin aina ”vapaalla” oleva vanhempi soittelee kuulumisia ja vaihtelemme esimerkiksi ääniviestejä todella usein. Käymme myös aika usein syömässä tai tekemässä jotain yhdessä koko perheenä viikonloppuisin. Olen todella harvoin ollut ihan koko viikonloppua näkemättä Elliä, vaikka hän on isällään.

Tällainen tiheämpi vaihto sopii minusta ennen kaikkea Ellille mutta myös ainakin minulle todella hyvin. Ikävä ei ehdi kasvaa ihan järkyttäväksi ja lisäksi se on minusta parempi myös sosiaaliselle elämälleni. Tuntuisi, että viikko-viikko-systeemissä tietynlainen sosiaalinen elämä (omat iltamenot) stoppaisi täysin viikoksi.

Tämä järjestely on sujunut todella hyvin. Olemme myös Jaakon kanssa hyvissä väleissä, joten olemme pystyneet todella vapaasti myös sumplimaan menojamme ja vaihtelemaan päiviä, jos on tarvinnut. Hyvät välit eivät ole usein itsestään selvyys, eivätkä ne olleet sitä aluksi meillekään. Kaikille se ei ole edes mahdollista. Olen kuitenkin kiitollinen, että olemme nyt tässä, hyvissä väleissä, edelleen perheenä vaikka erillään.

Kysymyksiä? Kysy kommenttiboksissa, älä Jodelissa 😀

12 Comment

  1. Systeemi on varmasti hyvä jos on siihen mahdollisuus. Omat vanhempani erosivat kun olin 3v ja siitä lähtien olen käynyt isällä vain joka toinen viikonloppu (ja lomilla). Siihen on monta syytä (välimatka, alkuun nihkeät välit vanhemmilla, uusi puoliso…) eikä mahdollisuutta samanlaiseen käytäntöön ollut. Ei se meille lapsille raskasta ollut, ehkä vanhemmille. Tässä järjestelmässä tuli ongelmaksi myös se että koska asumme äidin luona pääsääntöisesti, äidin on vaikea hyväksyä sitä että olemme yhtäkkiä jostain syystä pidemmän ajan isän luona tai lähdemme matkalle isän uuden perheen kanssa. Ongelmansa kaikessa

  2. Vau, kuulostaa tosi hyvältä. Nyt ihmettelen vain miten en ole kuullut tämmöisestä ennen! 😀

  3. Lämmittää vieraan ihmisen sydäntä kuulla näin hyvästä järjestelystä ja menosta eron jälkeen. (Joku kyynikko sanoi, että nykyaikana ei kannata valita puolisona hyvää tyyppiä vaan joku jonka kanssa homma sujuu eron jälkeen..)

  4. Miten ihmiset voi olla niin typeriä, että jaksaa tollastakin spekuloida!!! Onneksi olette saaneet järjestelyt toimimaan ja vaikutatte tilanteeseen tyytyväisiltä. Tsemppiä ja iloa arkeenne:)

  5. Tuohan on hyvä järjestely, jos se toimii! Kun aloin seurustelemaan exäni kanssa, exällä ja omalla exällään oli lasten asumisjärjestelyt niin että vuoroviikoin, mutta keskiviikkoisin aina toisessa kodissa. Jossain vaiheessa vaihettiin että keskiviikkoisin lapset oli eri kodeissa, että molemmat lapset sai yksilöllistä aikaa vanhemmiltaan. Se toimi aikansa, kunnes siirryttiin vuoroviikkoihin.

  6. Näin ”bonusäitinä” särähtää korvaan perhe-sanan käyttäminen, koska ettehän te ole enää perhe.

    1. Kyllä me voidaan kutsua meitä kuten itse haluamme.

      1. Eiköhän jokainen voi määritellä perheen aivan miten huvittaa.

  7. Kyllä perheen saa määritellä jokainen aivan itse. Itse en näe, että lapsen perhe mihinkään katoaisi eron myötä, muuttaa vain muotoaan. Jonkun korvaan voisi särähtää myös muuten tuo sinun käyttämäsi termi bonus-äiti.

  8. Onko sinun mahdollista avata eroon johtaneita syitä ilman exän dissaamista? Jollain tasolla?

    1. Jollain tavalla joskus varmasti!

  9. Perhe on aina perhe, siihen kuuluu vanhemmat ja lapsi/lapset. Sillä ei ole merkitystä onko vanhempien etuliite ex- vai ei.

Vastaa käyttäjälle Jaana Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.