Erosta selviää, vaikka se sattuu pitkään

Mietin välillä, millä tavalla elämäni ja esimerkiksi kokemukseni erosta näyttäytyvät ulkopuolisen someseuraajan silmissä. Suurinta tuskaani kun en koskaan näyttänyt julkisesti, selviytymisen ja onnen tunteista taas olen puhunut enemmän. Mietin, vaikuttaako elämäni vain helpolta ja onnelliselta. Sillä sitä se ei tietenkään ole pelkästään ollut, vaikka ero loppukevääni ja loppukesäni välillä onkin melkoinen. Kevät meni päivästä toiseen selviytyen ja lokakuun alussa annoin kasvoni erohehkulle Iltalehdessä.

Vaikka olen päässyt jaloilleni enkä palaisi menneeseen mistään hinnasta, suren tietenkin edelleen. Koen pettymystä, mietin missä epäonnistuin. Menneet loukkaukset sattuvat edelleen.

Eniten suren sitä, että menetän hetkiä lapseni elämästä. Maanantiaamuna itkin, kun olin lähdössä viemään lasta päiväkotiin. Meillä oli ihana pitkä viikonloppu yhdessä. Nautin jokaisesta hetkestä. Onneksi olemme erossa vain pari päivää kerrallaan. Mutta hänellä on elämä, johon minä en kuulu, ja se sattuu.

Onneksi surun ja murheen hetkiä on vain vähän ja yhä vähemmän. Uusi elämä on paitsi jännittävää ja onnellista, myös koko ajan normaalimpaa.

Tuntuu, että olen pikakelannut selviytymistäni ainakin vähän ja siitä saan kiittää terapeuttiani. Hän muistutti alusta asti, että tämä muutos on alku paremmalle elämälle. Jokaisessa vaikeassa tilanteessa hän muistutti, että olen sellaisessa ensimmäistä kertaa ja on siksi normaalia tuntea, kuten tunnen. Jokaisen tuskaisen tunteen hetkellä hän kehotti pysähtymään ja miettimään, mitä tunne yrittää minulle viestittää. En tiedä, missä suossa olisin, jos olisin yrittänyt paeta ja tukahduttaa niitä tunteita. Kun tunteet kohtaa, niiden kanssa oppii elämään. Tietää aina tietyn tunteen tullessa, että ai niin, tämä on nyt tämä ja kohta se menee ohi. Tästä selvittiin viimeksikin.

Tiedän kokemuksesta, että eron hetkellä haluaa vain tietää, selviääkö siitä koskaan. Siksi haluan muistuttaa, että ero oli ja on elämäni vaikeimpia ja tuskallisimpia asioita, mutta ennen kaikkea haluan näyttää, että siitä selviää. Elämä voi olla yllättävän nopeastikin iloista ja onnellista, kunhan ei pakene tunteitaan ja uskoo, että muutos on mahdollisuus parempaan.

2 Comment

  1. Kiitos tästä postauksesta. Heräsin juuri ensimmäistä kertaa uudessa asunnossani yksin. Puolitoista viikkoa sitten mieheni kertoi haluavansa avioeron, ja tällä hetkellä selviäminen ja yli pääseminen tuntuu ihan helvetin vaikealta, melkein mahdottomalta. Toisten kokemukset selviämisestä antavat toivoa. Ehkä vielä helpottaa.

    1. Toisten kokemukset todella auttaa aina omassa hädässä. Voimia sulle vaikeaan elämäntilanteeseen, voin luvata että vielä helpottaa. Ehkä aiemmin kuin arvaatkaan.

Vastaa

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.