Katsoitko eilen viraaliksi lähteneen Girls. Girls. Girls. -lehden kampanjavideon? Jos et, katso se nyt. Se on tärkeä muistutus siitä, millaisessa maailmassa elämme.
Be a Lady They Said from Paul McLean on Vimeo.
Paul McLeanin ohjaamalla videolla Sinkkuelämää-sarjastakin tuttu Cynthia Nixon lukee Camille Rainvillen tekstin siitä, millaisia ristiriitaisiakin vaatimuksia ja oletuksia naiset kohtaavat elämässään päivittäin: ole nainen, näytä seksikkäältä, älä ole provosoiva, älä ole lihava, älä ole laiha, syö, lopeta syöminen, poista karvat, peitä raskausarvet, valkaise, meikkaa, ole viaton, ole tuhma, älä tule raiskatuksi.
Video muistuttaa myös, että meidän oletetaan pitävän erityisen tärkeänä sitä, millaisia olemme miesten näkökulmasta. Miehet eivät tykkää, jos yrittää liikaa, miehet pitävät naisista, joilla on lihaa luidensa ympärillä, miellytä miehiä, miehet eivät tykkää lutkista.
Video on kaikessa karmeudessaan totuudenmukainen. Olen kuullut näitä samoja sanoja omassa elämässäni niin kauan kuin muistan. Varhaisteininä sain jatkuvasti kuulla, että näytän pojalta, olen liian laiha ja lauta enkä ole tippaakaan naisellinen, jotta kukaan poika voisi kiinnostua minusta. Kun sitten vihdoin sain niitä kauan kaivattuja naisellisia muotoja, ajattelin että se ulkonäkö, joka nyt vihdoin kelpaa muille (erityisesti pojille) on tärkein ominaisuuteni.
Valitettavasti en ole päässyt kauhean pitkälle tuosta 15-vuotiaan ajatuksesta.
Olen tehnyt elämässäni oikeasti merkityksellisiä asioita, mutta mietin silti päivittäin lukuisia kertoja sitä, miltä näytän. Ja nykyisin sinkkuna erityisesti sitä, miltä näytän miesten silmissä, kelpaanko jollekin.
Olen julkaissut itsestäni kuvia joka viikko kymmenille tuhansille ihmisille 12 vuoden ajan. Olen poseerannut, miettinyt missä asennossa näytän parhaimmalta, photoshopannut finnejä piiloon. Julkaissut ja jättänyt julkaisematta, ellen ole näyttänyt tarpeeksi hyvältä. Ja koko ajan olen tullut epävarmemmaksi ulkonäöstäni: olen saanut lapsen, kiloja, ikää, arpia, juonteita ja lisää finnejä. Mikään näistä ei nykyisten kauneusihanteiden valossa varsinaisesti lisää naisen viehätysvoimaa.
Kaiken tämän jälkeen pamahdan sinkuksi 33-vuotiaana. Hiukan painavampana, ryppyisempänä ja väsyneempänä kuin silloin joskus, kun viimeksi olin sinkku. Ja koska olen sinkku tässä ajassa, olen myös Tinderissä, joka perustuu ainakin ensipyyhkäisyllä lähes pelkästään ulkonäköön.
Elämäni pyörii siis entistäkin vahvemmin ulkonäön ympärillä ja se on välillä aika uuvuttavaa. Olen entistä tietoisempi kauneusihanteista ja siitä, miltä näytän, miltä haluaisin näyttää ja miltä ”kuuluisi” näyttää. Ei ole peiliä tai mitä tahansa heijastavaa pintaa, jota en ohi mennessäni katsoisi. Syynään toista kymmentä vuotta kestäneiden iho-ongelmien jättämiä arpia, otsani juonteita ja muita asioita kasvoillani ja vartalollani, joista en pidä. Pääni sisäinen puhe itselleni ja ulkonäölleni ovat kaikkea muuta kuin mairittelevaa.
Terapeuttini antoi minulle tehtävän: kuuntele, mitä sisäisellä puheellani on asiaa ja keksi sille sitten vastaväite. Kirjoita vastaväite ylös. Viikon jälkeen minulla pitäisi olla paperilla realistisia toteamuksia ulkonäöstäni. Minusta tämä kuulosti kauhean vaikealta, sillä ainakin tällä hetkellä tuntuu, että sisäinen puheeni on oikeassa ja vastaväite olisi valhe. Lupaan kuitenkin yrittää.
Luulen, että ulkonäkökeskeisyys on tässä ajassa ja omassa päässäni niin vahvasti läsnä, etten pääse siitä koskaan eroon. Ainakaan täysin. Toivon kuitenkin, että tyttäreni säästyisi näiltä paineilta edes osittain ja yritän tehdä osani. Keskityn kehumaan hänen taitojaan, tekojaan ja luonteenpiirteitään ja jätän vähemmälle kommentit ulkonäöstä. Haluan muistuttaa häntä joka päivä siitä, kuinka hyvä tyyppi hän on, en aina siitä kuinka kaunis hän on. Kehun hänen vartaloaan siksi, että se toimii ja jaksaa, en siksi että se on jonkun mielestä oikean näköinen.
Sanon hänelle kuitenkin toisinaan myös, että hän on söpö. Kerran kysyin retorisesti: miksi sä oot niin söpö. Hän vastasi: koska sä rakastat mua.
Lapset tietää.
Todella hyvä kirjoitus! Sekä eron jälkeisistä paineista että siitä, miten puhua lapselle ja erityisesti tyttölapselle. Kiitos!
Emme voi syyttää yksin miehiä siitä, että meillä on ulkonäköpaineita. Nainen on naiselle susi. Parasta mitä voimme tehdä toisillemme, on lakata syyttelemässä vastakkaista sukupuolta ja itseämme ja alkaa puhua itsestämme arvostavasti, hyväksyen epätäydellisyytemme. Hienoa, että kehut tytärtäsi monipuolisesti. Muista myös puhua itsestäsi hänen kuullen arvostavasti. Se on paras esimerkki, jonka hänelle voit antaa. <3
Tunnistan ulkonäköpaineet jonnekin teini-iän ja varhaisen aikuisuuden aikaan. Sittemmin en ole koskaan tuntenut mitään paineita ulkonäköni suhteen, vaikken suinkaan täytä kauneusnormeja.
Sinkkuna olen ollut useaan otteeseen suhteideni välillä. Ulkonäöstäni olen tietysti aina ollut tarkka samoin jonkinasteisesta trendikkyydestä, mutta ei se mitään pääroolia ole näytellyt.
Olethan aivan mielettömän hyvännäköinen nuori nainen, jonka ei pitäisi hiukkaakaan uhrata ajatukselle, ettei kelpaisi omana itsenään. Ei ne miehetkään aina niin kummoisia ole, jos olet sattunut huomaan. Eikä kukaan koskaan ole tullut esittämään minulle, että minun pitäisi olla jotain muuta kuin olen.
Yhyy, miten ihana vastaus sun tytöltä <3
Terveisin, Kaikelle vetistelevä 1-vuotiaan tytön äiti
Sulla on sentään vähän etumatkaa 😉.
Olen yli 40, eronnut ja ilman omaa valintaa minäkin sinkkumarkkinoille heitetty. Vielä keskittyminen ei riitä hampaiden harjausta kummempaan, mutta kai tästä on pakko vähän ryhdistäytyä kuitenkin.
Ja tuo video: se on kyllä hieno!
Minulle tästä kirjoituksesta tuli jotenkin todella surullinen olo. Kirjoituksen perusteella et ole oikein koskaan ollut tyytyväinen ulkonäköösi ja sinulla on huono itsetunto 🙁 kuten joku yllä jo kirjoittikin, niin enemmän nainen on naiselle susi. Harmittaa yleisesti ottaen miesten ja poikien puolesta tämä miesviha. Mietin olisiko sinunkin kirjoituksesi hieman erilainen, jos sinulla olisi poikalapsi? Sekä tyttöjä että poikia tulee kasvattaa kunnioittamaan kaikkia sukupuolia ja ihmisiä kunnioittavasti, mutta ei tämä ongelma ole miehet vs. naiset.
Voisitko selittää, mistä sait sellaisen käsityksen, että olisin miesvihamielinen? 🙂 Inhoan miesvihaa, mies-naisvastakkainasettelua sekä myöskin nainen on naiselle susi -sanontaa. Lukisitko vielä ajatuksella tekstini läpi ilman miesviha-silmälaseja, sillä tässä tekstissä ei ole miesvihaa. Puhun nimenomaan ulkonäköpaineista ja siitä, miten ne ovat vaikuttaneet omaan itsetuntooni sekä odotuksista ja vaatimuksista, joita meille naisille asetetaan. Näitä odotuksia ja vaatimuksia tuovat esille yhtä lailla naiset sekä miehet.
Olet kaunis, rohkea ja lahjakas nainen. Täytän itsekin viikon päästä 33v. Olen sinkku, eikä minulla ole vielä lapsia. Murheesi ulkonäön suhteen ovat tuttuja, välillä kieltämättä itselläkin on hieman ”kulahtanut” olo.
Tunteesta pääsee aika nopeasti ohi kun mietin, että saan olla tämän näköinen ja olen ihana tällaisena, naisen näköinen ja mittainen. Olen elämästä viisastunut ja kypsän naisen kroppainen.
Tuleva mieheni rakastuu minuun ja sinun tuleva miehesi sinuun juuri tuollaisena. Muuhun me ei tyydytäkään, eihän? 😉
p.s. Kirjasi on ihana!! Lapsettomallekin löytyi monta hyvää pointtia! Ihana oot!