Minulla on mennyt olosuhteisiin nähden aika hyvin. Kyyneleet olivat niin lopussa, että luulin jo olevani täysin kykenemätön enää itkemään. Viikonloppuinen muutto konkretisoi kuitenkin kaiken lopullisuuden ja toi kaikenlaiset tunteet pintaan. Otin ne vastaan jopa ihan tyytyväisenä: kyyneleitä onkin jäljellä, en ole aivan kyynistynyt. Olen muutenkin opetellut hyväksymään tunteitani ja yrittänyt antaa niiden tulla ja mennä. Olisi tärkeää, ettei jäisi jumiin mihinkään ikävään tunteeseen. Se ahdistaa.
Viimeaikaisten tunteiden kirjo yllätti ja kohtasin sellaisiakin fiiliksiä, joita en uskonut enää olevan olemassakaan. Yksi päällimmäisistä tunteista on ennen muuttoa ollut viha, nyt mukaan tuli hetkeksi lempeämpää kaihoa.
Muutosta teki paljon lohduttomampaa lapsen suuri suru. Hän oli hirveän huolissaan, saako kaikki lelut varmasti mukaan vanhasta kodista. Hän ei olisi halunnut lähteä vanhasta kodista ja haluaisi asua yhdessä äidin ja isän kanssa. Olemme puhuneet paljon asiasta ja kaikki tunteet on saanut näyttää. Yleensä hän on onneksi oma iloinen itsensä.
Haluaisin tosi paljon kirjoittaa teille enemmän ja useammin. Joka kerta, kun vähän raotan eron ja uuden elämän tuomia tunteita, saan lukuisia viestejä niiden jakamisen arvosta. Olen avannut kaikkea mielestäni tosi vähän ja siksi yllätyn siitä, kun joku sanoo saaneensa minulta vertaistukea. Eräskin seuraaja kertoi olevansa samassa tilanteessa ja kertoi pelkäävänsä pienen lapsensa puolesta. Hän kuitenkin kertoi saaneensa lohtua siitä, kun olen näyttänyt Instagramissa oman lapseni iloisia höpötyksiä ja leikkejä – että ei tämä ero ja elämänmuutos ole lasta aivan lannistaneet. Tästä tuli minullekin niin hyvä olo. Haluan auttaa ja näyttää muille samassa tilanteessa oleville, ettei tämä ole maailmanloppu. Vaikka se saattaa ehdottomasti siltä jossakin vaiheessa tuntuakin.
Toivottavasti jaksatte tätä verkkaista kirjoitustahtiani ja seuraatte minua Instagramissa – siellä ennätän olla vähän aktiivisempi. Remontointi ja muutto veivät ja vievät vieläkin voimiani aivan valtavasti. Nukuin kahtena edellisenä yönä kellon ympäri ja nyt tuntuu, että olen saanut voimiani hiukan takaisin. Tällä hetkellä minulla on myös aika paljon töitä, sillä tuurailen ihmisiä kesälomilla.
PS. Rempasta ja uuden kodin tyylistä on toivottu kovasti sisältöä ja sitä on tulossa, I promise!
PPS. Lontoo-vinkkejä tulossa myös pian, kun vain suinkin ennätän!