Asuntomessut 2020

Tehän tiedätte, että olen varsinainen Asuntomessufani, kiertänyt melkein kaikki sitten Vantaan ja ollut yhtenä kesänä messujen parissa töissäkin. Tänä kesänä olenkin ollut jo kahdesti messuilla! Mikä muuten on näemmä ihan hyvä ratkaisu, sillä tajusin etten ensimmäisellä kerralla edes käynyt ihan joka kohteessa. Jos kiertää rauhassa, käy syömässä ja jätskillä välillä, ei jaksa eikä välttämättä ehdikään käydä ihan kaikkialla. Kävin siis aiemmin tässä kuussa messujen pressipäivillä ja eilen siskon ja miehensä kanssa vielä uudelleen. Näin konkarina voinkin listata suosikkikohteet, missä kannattaa ainakin käydä.

Finnlog Hetena

Tämä näyttävä CLT-talo on pohjaltaan täsmälleen sellainen kuin itse haluaisin, jos joskus rakentaisin rajattomalla budjetilla. Haluaisin nimenomaan yksikerroksisen talon atrium-pihalla. Talo on muutenkin tyyliltään, vaikkei niinkään sisustukseltaan sellainen kuin haluaisin: paljon rouheaa puu- ja betonipintaa.

HEVI kivitalo Lumitiikeri

Lumitiikeri taitaa olla sisustusvaikuttajien hehkuttamisen jälkeen messujen yleisestikin kiinnostavimpia kohteita. Laura Seppäsen sisustus on mieletön ja ehdottomasti messujen kaunein. Asuntomessuilla minua häiritsee usein aivan olemattomat sisustukset tyyliin yksi tuoli keskellä huonetta tuomassa mittakaavaa. Ilahdun siis joka kerta messukohteessa, jossa sisustukseen on oikeasti panostettu myös pienillä yksityiskohdilla. Ja Lumitiikerissä on. Jo kivitalo itsessään on todella kaunis kaarevine pintoineen. Musta keittiö luonnonkivitasolla on sekin aivan täydellinen.

Pikkupolku Retro

Tykkään luonnollisesti paljon messukohteista, jotka on sisustettu 2nd handilla, sisustanhan itsekin paljon kirppislöydöillä. Pikkupolku Retron kalustus on muun muassa vintage-liike Fargosta ja siinä on siksi sielua aivan eri tavalla kuin monissa muissa messukohteissa.

Villa Fortuna

Tätä kohdetta ei voi olla huomaamatta, se on arkkitehtuuriltaan niin näyttävä. Tässä kohteessa hihkuin kateuttani erityisesti spa-osastolla, missä oli uima-allas, jonka viereiset lasiovet aukevat kokonaa ulos sekä HÖYRYSAUNA, joka on ultimate-unelmani. Viihdyn kylpylöissä aina parhaiten höyrysaunoissa ja olen miettinyt, miksei näitä ole kenellekään kotona. No Villa Fortunan perheellä on…

Designtalo Puro

Purossa on kauniita materiaalivalintoja kylpyhuoneissa ja keittiössä sekä kaunis, vaalea, ajankohtainen sisustus.

Kastelli Kuori 115

Jos tykkään skandinaavisen vaaleasta harmoniasta, älä skippaa tätä kohdetta. Jos nyt rakentaisin, luulen että valitsisin juuri Kuori 115:n värimaailmaa ja materiaaleja, vaikka ihailenkin tummempia pintoja. Täällä oli myös tosi suloiset lastenhuoneet.

Jämerä Salmiakki

Okei tämä kohde ei ollut millään mittarilla oman makuni mukainen, mutta tämä on vain pakko nähdä! Jos muu messukohteet tuntuvat toinen toistaan samanaisilta tusinapakettitaloilta niin tämä on jotain aivan muuta. Täällä on oikeiden ihmisten oikeita tavaroita ja todella mielenkiintoisia sisustusratkaisuja, värejä ja yksityiskohtia.

Kiinnostaa rakentamisessa ja sisustamisessa:

Luonnolliset kivipinnat, sormipaneelit, suuret peilit, Woodion altaat, ristikkolasiseinät ja -ovet, terrakotta, aamiaiskaapit, kekseliäät säilytysratkaisut, tummat puupinnat ja -paneelit, suuret viherkasvit, erikoiset kaakelit…

Lastenhuoneen päivitys (ja maailman kauneimmat hamppulakanat)

Kaupallinen yhteistyö: HEMPEA

Kerroinkin teille huhtikuussa saamistamme HEMPEAn hamppulakanoista. Nyt kun olemme ehtineet käyttää lakanoita non-stop jo useamman kuukauden, voin viimeistään vahvistaa, että nämä ovat ehdottomasti parhaimmat lakanat koskaan. Paksut mutta pehmeät, ryhdikkäät mutta rennon boheemit. Hamppulakanoiden luvattiin tuntuvat toisaalta viileänä kesäkuumalla ja pitävän kuitenkin lämpimänä talvella. Talvesta ei vielä ole kokemusta, mutta kesällä nämä ainakin toimivat todella hyvin.

En ole malttanut käyttää muita pussilakanoita ollenkaan, mistä syystä lakanoiden nopea kuivuminen pesun jälkeen on tietysti erityisen hyvä juttu. Lue lakanoistamme lisää aiemmasta postauksesta. Täältä voit lukea lisää HEMPEAn vastuullisuudesta.

Ellin unia tosiaan sulostuttavat hamppulakanat mielettömän kauniissa Metsän lepo -kuosissa (suunnitellut Eveliina Muotkavaara). HEMPEAlta löytyy siis sekä lasten että vauvojen mallisto ja Metsän lepo -pussilakanat jaa tyynyliinat saa kahdessa eri koossa. Tuosta ihanasta kuosista ovat olemassa myös söpöt huppupyyhe ja ponchopyyhe.

Tuntuu hyvältä, että lapsen petivaatteet ovat varmasti turvalliset. HEMPEAn käyttämän hampun käsittely ja valmistus kankaaksi tehdään nimittäin perinteisin menetelmin ilman kemikaaleja ja kankaiden värjäyksessä käytetään vain myrkyttömiä, vesiohenteisia värejä.

Olen tuonut Ellin huoneeseen samoja harmonisia beigen sävyjä kuin muualle pikkukotiimme ja yritän pitää kaikenkirjavat lelut omissa säilytyspaikoissaan, jotta rauhallinen tunnelma seuraisi koko kodin läpi. Hamppulakanat sopivat siis kotimme tunnelmaan täydellisesti.

Tein kesän kynnyksellä muodonmuutoksen Ellin huoneeseen vaihtamalla vähän huonekalujen järjestystä ja tuunaamalla hänen puoliparvisänkyään. Tuo sänky on muuten ihan loistava erityisesti pienessä kodissa, kun sen alla on koko sängyn pituudelta ja leveydeltä säilytystilaa. Toisaalta sängynalus myös kerää kaikenlaista kenties tarpeetontakin tavaraa sisäänsä, mutta välillä nostelemme roinat pois ja pidämme leffaillan sängyn alla. Tätä majatarkoitusta varten hankin ”kattoon” koristevalot, jotka luovat aika ihanan tunnelman sängyn alle.

Halusin sänkyyn myös verhot, jotka tuovat paitsi majatunnelmaa myös piilottavat tarvittaessa roinat näkyviltä. Haaveilin tekeväni (tai siis teettäväni) lapsuudenkotini vanhoista pellavalakanoista verhot sängyn alaosaan, mutta eräänä päivänä tajusin, että vanhat bamburullaverhot sopivat sattumalta tuohon kuin nenä päähän. Toistaiseksi siis mennään niillä. Unelmoin myös näyttävästä sänkykatoksesta, joka olisi niin ikään tehty pellavakankaasta – ehkä vielä joskus saan aikaiseksi!

Mitä tykkäätte lapsenhuoneen tyylistä hamppulakanoineen?

Elli 5

Erikoispersoona Elli tuli elämääni aika lailla tasan viisi vuotta sitten. Syntymäpäiviä vietettiin tiistaina. Teimme koko tiistain vain Ellin valitsemia asioita: söimme aamupalaksi kakkua, lähdimme Hoplopiin, söimme lounasta (nakkeja ja ranskalaisia) Ellin lempiravintolassa Weeruskassa ja kävimme Ellin lempilaitteessa (Taikasirkus) Lintsillä. Loppuillan olimme kotona ja pidimme mekkoherkkuillan, mutta koska kyseessä on Ellin kehittämä konsepti, hän voi koska tahansa muuttaa sitä ja tällä kertaa hän halusi olla mekkoon pukeutumisen sijaan nakuna.

Viime päivät ovat olleet erilaisia tunteita täynnä. Olen kuunnellut Mestaripiirrosta Anna Puun versiona. Itken joka kerta, koska sellainen meidän Elli on, mestaripiirros. Itken myös kun kuuntelen tuhannetta kertaa Abban Slipping through my fingers: ”Do I really see what’s in her mind. Each time I think I’m close to knowing. She keeps on growing. Slipping through my fingers all the time.”

Uskomatonta, että Elli on ollut täällä jo VIISI vuotta, puoli vuosikymmentä. Minä olen ollut äiti niin kauan.

Viisi on mieletön ikä. On loputtoman ihmeellistä seurata sitä ylitsepursuavaa, aitoa elämäniloa, itsevarmuutta ja rehellisyyttä, joita vain viisivuotiaalla voi olla. Mitä vanhemmiksi kasvamme, sitä enemmän kaikenlaiset ulkopuolelta tulevat, vilpittömyyttä tuhoavat ennakkoluulot, odotukset ja häpeä alkavat meihin vaikuttaa. Voisipa säilyttää edes murusen viisivuotiaan mutkattomuutta läpi elämänsä.

Yhtenä kesäpäivänä katsoin lastani, joka raitiovaunussa kaivoi sateenkaarilaukustaan poskipunan ja levitti sitä kasvoilleen koko poskien leveydeltä. Olimme matkalla suosikkileikkipuistoomme. Puistossa hän julisti: Nyt mä meen etsimään jonkun kaverin. Niin hän toimii joka kerta leikkipuistossa, etsii tuntemattomien lasten joukosta kaverin. Koska niin helppoa se on, viisivuotiaalle. Tuskin meni minuuttiakaan, kun kaveri oli löytynyt lapsesta, jota Elli ei ollut koskaan ennen tavannut. Lapsi oli vähän ihmetellyt Ellin poskien räväkkää väriä, mutta Elli oli todennut, että poskipunaa se vain on.