Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Koskettava kirjasuositus

Luin Emmi-Liia Sjöholmin uuden Paperilla toinen -kirjan yhdeltä istumalta sunnuntaipäivän aikana. Tapasin toimittajana työskentelevän Emmi-Liian kerran pressimatkalla Tukholmassa ja olen siitä lähtien seurannut hänen tekemisiään, joten siksi uusi kirjakin oli mieleni päällä heti, kun Emmi-Liia siitä somessaan kertoi. Toisaalta olisin varmasti törmännyt kirjaan muutenkin, kaikki nimittäin puhuvat siitä juuri nyt.

Kyseessä on Emmi-Liian kaunokirjallinen esikoisteos. Hän on aiemmin julkaissut pari gluteenitonta keittokirjaa: Viljaton kattaus ja Koko perheen kattaus.

Näin Paperilla toinen -kirjaa kuvailee kustantaja Kosmos:

Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen on häikäisevän taitava omakohtainen esikoisteos. Se on aseistariisuvan avoin kirja naiseudesta ja äidiksi kasvamisesta. Sjöholm kirjoittaa omasta elämästään, seksistä, tarpeesta miellyttää miehiä, 14-vuotiaana tehdystä abortista, siitä kuinka hänestä tuli parikymppisenä äitipuoli, kuinka hän lopulta sai oman lapsen, rakkaudesta, halusta, itsen etsimisestä ja vähän löytämisestäkin. Paperilla toinen on Sjöholmin esikoinen. Hänen tyylinsä on niin ilmavaa ja vaivatonta, että tekstiä melkein ennemmin hengittää kuin lukee.

Minua kirja kosketti lujaa. Vaikka omat kokemuksesi naiseksi ja äidiksi kasvamisesta ovat paikoin hyvin erilaisia, on niissä kuitenkin surullisen paljon samaa: epävarmuutta, pelkoa, laihduttamista, miesten miellyttämistä…

Parasta kirjassa onkin se, että se sanoo suoraan ja kaunistelematta sellaisia asioita, joita varmasti jokainen meistä (naisista) joskus ajattelee, muttei uskalla sanoa kenellekään.

Suosittelisin tätä ihan jokaiselle, myös miehille, jotta heidän olisi kenties hiukan helpompi ymmärtää, millaista on olla tyttö, nainen ja äiti tässä maailmassa.

Meille äideille koskettavaa sisältöä tarjoaa äitiyden ja äitipuolen elämän riipivät kuvaukset:

Survon hänen kätensä haalariin ja huudan, että nyt on kiire, äiti myöhästyy töistä! Menen työhuoneelle enkä pysty syyllisyydeltäni toimimaan koko päivänä. Haen hänet kotiin jo kolmelta ja teen työt yöllä, kun hän nukkuu.

Annan hänen pelata aivan liikaa puhelimellani, jotta saan hetken lukea kirjaa.

On viikonloppuja, jolloin istun hiekkalaatikon reunalla ja itken, koska maanantai ei tunnu koittavan koskaan.

On viikonloppuja, joiden en halua koskaan päättyvän.

Välillä rakastan yksinoloa enemmän kuin mitään muuta.

Yleensä rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta.

Kirja on muuten kaikenlisäksi harvinaisen kauniin näköinen! Kelpaa siis esiteltäväksi kahvipöydälle. Voit tilata sen vaikka Adlibrikselta (mainoslinkki).

Koti ennen ja jälkeen lattiaremontin

Kaupallinen yhteistyö: Tarkett

Kerroinkin teille jo aiemmin lattiaremontista, jonka tein heti uuden kotini ostettuani. Asunnossa oli aivan uudenkarhea laminaatti, mutta halusin tilalle vaaleampaa sävyä ja oikeaa puuta. En myöskään tykännyt siitä, että lattia oli asennettu eri suuntiin makkarissa ja olkkarissa. Lattia tulisikin asentaa huoneen ikkunan mukaisesti niin, että lattialankkujen suunta on sama kuin valonlähteen eli ikkunan. Minusta oli kuitenkin tärkeämpää, että lankut kulkevat samansuuntaisesti koko asunnossa.

Ennen
Jälkeen

Ajattelin myös että nyt tai ei koskaan: olisi paljon vaikeampaa aloittaa lattiaremontti muuton jälkeen. Niinpä ahkeroimme ystävän ja äitini miehen kanssa lattian parissa kiireellä ennen muuttoa. Ystäväni tuli irrottamaan uuden vanhan laminaatin ja vei sen mukanaan. Laminaatti sai uuden elämän ystäväni lapsen huoneessa. Äitini mies taas tuli asentamaan uutta parkettia asianmukaisine työkaluineen.

Taittoponttiparketin asennus ei silti ole ollenkaan rakettitiedettä ja siihen löytyy esimerkiksi YouTube-ohjeita. Eikä siihen välttämättä tarvita sen kummempia työkalujakaan, oikeastaan pelkkä käsisahakin riittäisi. Olen kuitenkin vähän peukalo keskellä kämmentä -tyyppinen henkilö enkä olisi lähtenyt itse hommaan. Onneksi siis äidin mies tuli pyörösahoineen auttamaan, joten työ sujui sutjakkaasti.

Ihana tammiparkettini on Tarkettin valikoimista ja sävyä arvottiin sitten niin maan paljon showroomilla. Superasiantuntevan palvelun avulla sain lopulta tehtyä päätöksen enkä ole katunut! Lattiani on siis Tarkettin Shade Tammi Cream White Plank XT. Pelkäsin ennen parketin asennusta, että sävy on liian keltainen ja katselin kylmänsävyisiä ja vaaleita parketteja. Onneksi tajusin sitten mallailla mallipalasta huonekaluihini ja tajusin, että sävy on just eikä melkein oikea. Tuossa Shade-mallistossa on paljon kauniita, erisävyisiä kuultovärjäyksiä.

Sisustuksen sävyjä on muuten todella vaikea päättää, sillä mallipalasta on niin vaikea hahmottaa sitä, miltä sävy näyttää isolla pinta-alalla juuri kyseisessä asunnossa. Siksi sävyjen valintaan kannattaa käyttää aikaa ja konsultoida asiantuntijoita. Tarkettilla on myös lajitelmakuvakirja, jossa on jokaisesta lattiasta kuva isompana pintana.

Näistä mallipaloista siis tuo tummin ja keltaisin on se, joka kotiini päätyi. Se ei ole piiruakaan ”liian keltainen” vaan just sopiva tuomaan lämpöä kotiin. Alla näkyy vanhan kodin kylmänsävyinen laminaatti.

Olen ollut tosi tyytyväinen lattiaani ja uskon, että tykkään tästä hamaan ikuisuuteen. Vaalea lankkuparketti on ajaton ja arvokkaan näköinen ja sopii yhteen huonekalujeni kanssa. Hiukan enemmän sitä toki joutuu suojelemaan kuin helppoa laminaattia. Yhden loven lattiaani olen jo rähmäkäpälänä onnistunut saamaan, mutta en toisaalta ota liian suurta stressiä siitä, että elämä tulee parketissa näkymään. Parketin voi myös sitten joskus hioa uudelleen ja saada sen taas entiseen loistoonsa.


Kuivakukka-love

Kuivakukat olivat viimeksi in ysärillä. Äiti teki silloin hienoja kuivakukkatöitä ja myi niitä. Muistan elävästi hiekka- ja silikageelirasiat, joissa äiti kuivatti kukkia sekä harmaan kukkasienen, johon kuivakukkia saattoi tökkiä erilaisiin asetelmiin.

Nyt kuivakukat tekevät selvästi uutta tulemista, ja somessa on hullaannuttu erityisesti Studio Viivin huikeista kuivakukka-asetelmista. Kimppumaiset asetelmat ovat aika erilaisia kuin ysärillä.

Tykkään tästä ilmiöstä, sillä en ole kauhean kaksinen kasvienhoitaja. Leikkokukkiakin pitäisi jaksaa hoitaa: vaihtaa vesiä ja leikata uusia imupintoja. Kuivakukat ovat kaltaiseni laiskan kukkaihmisen pelastus. Esimerkiksi samat pampaheinät ovat tainneet kerätä luonani pölyä jo ainakin vuoden ja asuneetkin kahdessa eri kodissa.

Myös Miialta synttärilahjaksi saamani upea leikkokukkakimppu kaunistaa kotiani edelleen. Nappasin siitä vain huonoiksi menneet kukat pois ja annoin eukalyptusten ja muiden helposti kuivattavien juttujen ihan vain kuivahtaa itsekseen maljakossa. Tykkään myös kuivista palmunlehdistä ruokapöydällä.

Sunnuntaina lisää kotikuvia! Ihanaa viikonloppua <3