Moikka! Olen Irene, uusi Bellabloggaaja. Blogini aiheena on vauvan odotus ja myöhemmin myös äititys. Olen uusi täällä, mutta melkoinen seniori blogimaailmassa. Ensimmäisen blogipostaukseni julkaisin jo lokakuussa 2007 eli kauan ennen kuin kaikki muutkin nuoret suomalaisnaiset rynnivät sankoin joukoin jakamaan omaa elämäänsä ja pukeutumiskuviaan netissä. Minunkin aihepiirini oli silloin muoti ja siitä kirjoittaminen on jatkunut näihin päiviin. Muinoin kirjoittelin yhdessä kaverini Sagan kanssa, johon tutustuin kun opiskelimme molemmat suomen kieltä – eri yliopistoissa tosin. Myöhemmin siirryin sooloilemaan muotipainotteiseen Mademoiselle Pigalle -lifestyle-blogiin, joka löytyy nykyisin Iltalehden Tyyli.comista.
Olen aina rakastanut kirjoittamista ja olen löytänyt alalta myös päivätyöni. Työskentelen verkkotoimittajana Iltalehdessä. Bloggaamisen aloitin aikanaan siksi, että halusin yhdistää rakkaat harrastukseni: muodin, kirjoittamisen ja valokuvaamisen. Bloggaamisesta on vuosien myötä tullut elämäntapa; on vaikeaa kuvitella elämää ilman sitä. Tuntui siis luontevalta, että alan raportoida nettiin myös raskaudestani ja äitiydestä. Koin myös ehdottomasti, etteivät aiheet sovi toiseen blogiini, joten siksi kirjoittelen täällä aivan toisaalla näistä teemoista. Bellablogit kiinnosti portaalina kovasti, sillä täällä on monia uusia ja vanhoja bloggaajakavereita sekä kaksi suosikkiäitiysblogiani: Hiekkaleikkejä ja Bebe au Lait.
Tiedätte nyt siis taustani bloggaajana. Muuten olen Helsingissä pian kymmenen vuotta asunut, Harjavallassa, Satakunnassa syntynyt ja kasvanut 29-vuotias nainen. Menin viime syksynä naimisiin ja nyt odotamme mieheni kanssa esikoistamme, tyttölasta. Vaikka äitiysbloggaaminen tuntui luontevalta askeleelta elämässäni, mietin kuitenkin pitkään, aloitanko blogia. Äitiysblogejakin kun on jo netti täynnä – mitä annettavaa minulla enää olisi? Yritän kuitenkin bloggailla rennolla asenteella, enkä ota liikaa paineita siitä, että minun pitäisi olla uusi ja ihmeellinen blogimaailman tuulahdus. Kerron blogissani minun raskaudestani ja minun tavastani olla äiti – ja taatusti myös minun mielipiteistäni, mitä tulee vanhemmuuteen ja elämään yleisesti. Nämä kaikki eroavat varmasti muista, yksilöitähän tässä ollaan. Pienenä teaserina voisin sanoa, että raskauteni on tähän asti ollut ei-helpoimmasta-päästä ja äitinä tulen olemaan en-mikään-pullantuoksuinen-kotimamma. Vaikka raskauteni on kestänyt jo viikolle 21, aion palata täällä myös odotukseni alkupuoliskoon.
Toivottavasti viihdyt blogini parissa!
Tervetuloa Irene! <3
Ja onnea vielä tätäkin kautta! <3
Kiitos Reetta, kiva olla bloginaapurisi 🙂
Ihanaa, kun olet täällä! Tervetuloa joukkoon mukaan!
Ja toi sun kuva on vaan ihan älyttömän upea ja kaunis! <3
Kiitos paljon, ihanaa olla täällä! 🙂
Jee, tervetuloa! Kun näin tän kuvan Facebookissa, niin huudahdin, että toivottavasti tämä on blogin sivupalkkikuva ja onhan se! :´) Upea!
Hihi kiitos ihana Mimmi 🙂
Onnea ja kiva, kun aloitit mamma-blogin! Oon seuraillut myös toista blogiasi pari vuotta. 🙂
Ja nyt oli heti pakko tulla kliseisesti kommentoimaan, että ei kannata liikaa arvioida raskausaikana, millainen pullan tuoksuinen tai tuoksuton äiti sitä meinaa olla. Ainakin itse olen tässä kolmen kuukauden äitiyden aikana joutunut pyörtämään jo monta ”minä en sitten…”-lausetta! 😀 Nyt jälkikäteen moni juttu jopa naurattaa, miten ehdoton on ollutkaan…
Eka kuukausi meni mulla järkytyksessä ja sumussa, mutta sen jälkeen on tämä äitiys ollut aika ihanaa (vaikka en itsekään ole mikään lapsirakas, vauvat on söpöjä, mutta muuten en niin muiden lapsista jaksa välittää). 🙂 Kivaa seurata tätä sinun matkaa blogista!
Moikka ja kiitos! Olen tosi tietoinen siitä, ettei kannata vannoa mitään mutta pullantuoksuttomuudesta uskallan luvata, sillä en vain pysty kuvittelemaan, että äitiys muuttaisi minut leivontahirmuksi 😉
Heh. Mulle kävi tuon leivontahomman kanssa just niin, et aiemmin oon osannut just ja just yhden piirakan leipoa, mutta nyt äitiyslomalla oon vähän innostunut kokeilemaan päiväuniaikaan kaikkea pullista kinderpiirakkaan. Pienenä oli kiva leipoo äidin kanssa ja samaa perinnettä haluaisin jatkaa oman kanssa. 🙂 Myös virkkailuja ja neulomista on tullut palautettua mieleen. Kunnon mammailua! 😀 Onneks entisetkin kiinnostuksen kohteet on pysyneet matkassa, niin ei mee ihan vauvailuks tää elämä. Vaikka toisaalta eipä siinäkään mitään vikaa ole.
Okei, eli se on mahdollista! Hienoahan se vain olisi jos innostuisi 🙂
Tismalleen samoilla viikoilla taidetaan mennä täällä myös! Toista blogiasi seuranneena ja nyt samassa elämäntilanteessa esikoista odottaessa uskon että viihdyn myös tämän blogisi lukijana! Onnea odotukseen! 🙂