Sirpa, eli syntymätön lapsemme täytti perjantaina pyöreitä! Raskausviikkoja on nyt kulunut jo 30! Aika rientää. Juhlimme pyöreitä synttäreitä toivottavasti jossain ihanassa rantaravintolassa Splitissä 🙂 (palaamme reissusta torstaina, joten silloin jälleen reaaliaikaisia kuulumisia).
Tunnen itseni aikamoiseksi valaaksi ähkiessäni ja puhkiessani esimerkiksi kenkiä jalkaan. Sängyssä kyljen kääntäminen on osoittautunut melkoiseksi operaatioksi, jossa ei siinäkään puhinoilta vältytä. Miehenikin nauraa vähintään kerran päivässä suuren suurta vatsaani, ja kun pyydän häntä vaihtamaan autossa radiokanavaa (en jaksa kurottaa sinne asti) hän kysyy, enkö voisi tehdä sitä vatsallani, joka kuulemma ulottuu radiolle asti.
Silti olen kuullut viime aikoina monesta suusta suorastaan päivittelyä siitä, kuinka pieni mahani on! Vajaa viikko sitten minua kuvailtiin suorastaan pikkuiseksi ottaen huomioon viikkoni. Mikä ainakin kuulosti oudolta, koska olen kuitenkin 176 senttiä pitkä. (Kuvissa tosin vatsa on kokoa rv 28 + 3.)
Joillekin äideille heidän raskausvatsoistaan puhuminen on vaivaannuttavaa ja kuulemma joskus jopa loukkaavaa, mutta minua ihmettely ei haittaa. Olen todella tyytyväinen, jos vatsani pysyy kompaktin kokoisena. En toivoisi, että liikkumiseni menisi tästä yhtään vaivalloisemmaksi eikä varmasti tunnukaan mukavalta, jos vatsanahka venyy äärimmilleen. Olen vain kummastellut, kuinka vatsa näyttää muiden silmiin niin erilaiselta kuin omiin.
On muuten aika mukavaa olla viimeisillään juuri kesällä, nimittäin voinen jättää viimeistään kesäkuussa sukat ja kengät kokonaan kaapin perukoille ja ottaa käyttöön ah niin ihanat, helpot ja mukavat Birkenstockin sandaalit. Miten oikeasti voikin olla niin hankalaa saada ihan tavalliset Converset jalkaan?
Millaiset vauvamasut teillä oli näillä viikoilla?
Vauvamaha herättää kyllä aina koollaan keskustelua. Itse saatan saada saman päivän aikana ”onpa se jo suuri”, ja ”voi miten pieni maha” -kommentteja. Olen melkein yhtä pitkä, kuin sinä, ja kieltämättä vauva sujahtaa aika näppärään asentoon pitkin pitkää rankaa. Itsekin pidän mahaani aika pienenä. Nyt olen viikolla 35 (vai 36..?). Blogistani yritin etsiä kuvia vastaavilta viikoilta, koska vertailuhan ON hirveän kivaa.
Tältä se näyttää nyt: http://paivakirja51c.blogspot.fi/2015/05/aitienpaivatunnelmaa.html
ja tältä se näytti suunnilleen raskausviikolla 30: http://paivakirja51c.blogspot.fi/2015/03/oma-napa.html
(Näyttää rv 30 -kuvassa mielestäni isommalta, kuin miltä tällä hetkellä tuntuu.)
Näytätpä upealta! 🙂 Mulla menossa rv 29+5 ja saan jatkuvasti päivittelyä siitä kuinka iso maha mulla on.. 😀 Pituuttakin löytyy hurjat 160cm nii ihan kauhistuttaa että pitäiskö tätä mahaa muka kasvattaa vielä sen kymmenisen viikkoa?? Ihan kateeksi käy niitä siroja pieniä naisia joilla kasvaa vain semmoinen pieni kumpu! 😀
Mukavaa loppu kevättä sulle ja mukavia vauvan odottelu hetkiä 🙂
Täällä rv 26 ja maha on ihan jätti! Oon kyllä pienikokonenkin, nippanappa 160, joten maha varmaan korostuukin entisestään.
Saan jatkuvasti kommentteja isosta koosta, mutta eipä sekään ole yhtään haitannut. Mä rakastan mun masua ja on ihana kun se on niin iso ja pyöreä. Tosin kenkien laitto ja muut hommat on kyllä tuskien taival eikä päiväkotitöissä kykkiminen enää mitään herkkua ole.
Vähän sitä kyllä jännittää kuinka isoks tässä kasvaakaan viimesen reilun kolmen kuukauden aikana! 😀
Mulla oli parhaan ystäväni kanssa tasan kuukausi eroa lasketuissa ajoissa. Itselläni oli huomattavan suuri vatsa, ystävälläni pieni. Vei vähän iloa yhteisestä odotuksesta että ihmisten kommentointi vatsojemme kokoerosta oli välillä todella ajattelematonta. Emme lopulta tulleet edes ottaneeksi yhtäkään yhteistä masukuvaa, mikä jälkeenpäin surettaa. Raskauden keskivaiheilla kävin muuten odotusryhmän tapaamisessa, jossa oli 12 suunnilleen samoilla viikoilla olevaa tulevaa äitiä. Oli ihana huomata, miten erikokoisia vatsoja kannoimme 🙂
Jahas, luulin tämän kadonneen bittiavaruuteen ja aloitin ajatustyöni alusta 😀